maanantai 15. syyskuuta 2008

Uusi tauti

Neuloosit ja startitikset ovat poistuneet tästä talosta, kuten viimeksikin kirjoittelin. Luulin, että töitä pukkaa ja sitä varten ei neulotuta. Ehei, syynä onkin uusi tauti, ompelioosi, josta jo oireita on näkynytkin. Tänään vasta tuli varma diagnoosi.

Tauti etenee tällä viisiin:

1 a) Itämisvaihe. Potilas käy kangaskaupassa mieluummin kuin lankakaupassa. Ostaa tilkkuja, kun saa halvalla ja niitä voi tarvita. Ompeleekin niistä jotain pientä osoittaakseen, että tarvetta todella oli.
b) Potilas ei vieläkään tunnista tautia, mutta selailee huuto.netissä myytäviä kankaita ja ostaakin jotakin. Tää oli niin hauska, tästä voi tehdä jotain Ahdin uuteen huoneeseen.

2) Tauti on puhjennut. Potilas havaitsee jonkin puuttuvan vaatteen, kuten näille säille ja hameidenpitoinnostukseen sopivan takin. (Hameinnostuskin saattaa olla osa taudinkuvaa, mutta tästä tiedemiehet vielä kiistelevät.) Potilas menee vaatekauppaan, koska siellähän niitä puuttuvia vaatteita myydään. Mikään ei kelpaa, ja potilas pyörittelee silmiään järisyttäville hinnoille. Ai että maksaisin 300 takista? Tää alle satasen takkihan hajoaa käsiin, kato nyt miten huonosti nää saumat on ommeltu.
Potilas ei osta mitään vaan kävelee nenä pystyssä ulos.
Illemmalla potilas päättää säästää rahaa lisää ja menee kirjastoon lukemaan neulelehtiä. Neulelehtiin potilas ei koskekaan, mutta lukee Ottobren naistenvaatenumeroa. Hei näitähän saa tilata yksittäinkin, taidanpa..

3) Tauti on erittäin pahana. Potilas on tilannut kaavalehtiä vastoin parempaa tietoaan. No aina ennen ompeluinnostus on mennyt ohi ennen kuin olen ehtinyt saada kaava-arkkia irti lehdestä, mutta ei varmasti nyt. Kun ne kaupassakin oli niin huonoja. Ei kai sillä ole väliä, etten ole ennen ommellut mitään hametta isompaa, kai kuka tahansa osaa takin ommella vuorineen ja vetoketjuineen, taskuineen ja tamppineen?

4) Onko taudille mitään tehtävissä, emme tiedä. Aika näyttää.

5 kommenttia:

Helmis kirjoitti...

Haa, selvääkin selvempi tapaus! Mä podin ompelioosia monta vuotta silloin, kun muksut oli pienempiä, HalPala oli vielä oikeesti kangaskauppa (ja halpa) ja Ottobre oli uusi lehti. Oi niitä aikoja, vieläkin kuopus käyttää sen aikaisia esikoiselle + pojille ommeltuja vaatteita - ja niitä on paljon!!
Ei siinä taida muu auttaa, kuin ryhtyä ompelemaan :).
Parasta/ pahinta on se, että mulla ainakin oireet paheni aina vuodenaikojen vaihtuessa. Tuli syyskankaat, talvi- ja joulukankaat ( voi miten paljon joululahjoissa säästääkään, kun ompelee kaiken itse - ja neulomiseen verrattuna säästää vielä aikaakin ihan hirveästi!!) ja sitten tietysti taas kevätkuosit ja kesähepenet....

Että anna palaa vaan!

Villasukka kirjoitti...

Mulla auttaa AINA seuraava resepti:
1. 1 kpl huonosti käyttäytyvä ompelukone
2. liian vähän aikaa
3. just ja just riittävästi (tai hitusen liian vähän) liukasta kangasta jossa kuviot pitää täsmätä
4. jatkuvasti soiva puhelin tai ovikello tai kaksi yli-innokasta karvaista avustajaa
5. huonosti kirjoitettu ohje (= tarkoitettu paremmat ompelutaidot omaaville)
6. sinnepäin piirretyt kaavat
7. sinnepäin leikatut kankaat
8. liian vähän suklaata

Otetaan sopivasti kaikkea, mieluiten yhtäaikaa, sekoitetaan ja nautitaan...

makepeace75 kirjoitti...

Heh, ompelioosi oli tuttu tauti täälläkin ennen muinoin. :o) Tuli sitä tehtyä mm. vetoketjullinen kauluspaita, täyspitkä spagettiolkainmekko, housuja ja kaikenlaisia yläpään pukineita ilman kaavoja ja ohjeita, omasta päästä. Sitä perua on vieläkin pari pyykkikorillista kankaita, jotka odottavat hartaasti uutta tulemista. Ja kangaskauppa on _vaarallinen_ paikka edelleen..

aura kirjoitti...

Kesällä pääsin ompelioosissa siihen vaiheeseen, että jopa leikkelin kankaat ja aloitin ompelemisen. Mutta mitään valmista en vielä ole saanut aikaan.

Nna kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä taudilta, nyt vaan koitat vältellä sen parantavia jututja. Kuten aivan ihania neulelankoja tai muita käsitöitä, jotka voisivat viedä aikaa ompelulta.

Muhun saa tulla tartuttamaan tuota tautia, koneet pölyttyy tuossa pöydällä ja kangaskaappi ei meinaa pysyä liitoksissaan. Mutta siitä tulee niin usein harmia, kun tuntuu, ettei osaa ommella mitään.