torstai 30. joulukuuta 2010

Isoäireen neliöitä

Koska olen ollut mummo jo yli kolme vuotta, oli korkea aika virkata ensimmäistä kertaa elämässäni isoäidin neliöitä. Ja koska mummouden syy on ehkä ainakin puolittain miniän, miniä oli sopiva uhri vastaanottamaan kolmion muotoisen neliön joulupaketistaan.

Huivi on kaulahuiviksi tarkoitettu, pitkä ja kapea, vaikkakin olevinaan samalla kolmiohuivi. Huivi näyttää kuvassa isommalta kuin on, se on vain 30 cm leveä tuosta keskikohdaltaan.



Malli: Granny Shawlette, Inside Crochet -lehti, nro 9/2010 (linkki rävelöön)
Lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock, 112 g
Koukku: 4 mm
Koko: leveys keskikohdalta 30 cm ja pituus n. 150 cm


Kovin on pinkkiä. Just sopivaa miniälle. Tätä oli hauska tehdä. Ohjeesta en tosin tajunnut mitään, kuten en yleensäkään virkkausohjeista. Mutta kun sai juonesta kiinni, että mitä ne isoäidin neliöt nyt oikein ovat, niin eihän tuossa mitään ohjetta tarvinnutkaan.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Jouluinen kauhutarina

Iloista joulua kaikille! Ajastettuna täällä kirjoittelen, en sentään aattoani koneen äärellä vietä - enkä oleta kenenkään lukevan tätä =D

Saanko esitellä: isoin joululahjaprojektini ikinä. Helmikuussa hoksasin, että tammikuussa on Ravelryssa alkanut mysteerihuiviprojekti, jossa joka kuukausi julkaistaan yksi palanen ohjetta. Huivista luvattiin suorakaidetta, joten heti päätin tehdä huivin äidille jouluksi. Aikaakin olisi luvassa riittämiin. Pahoittelen kuvien laatua, en vain saanut selkeitä ja oikeanvärisiä, vaikka otin kaksi sarjaa kuvia eri paikoissa. Siitä syystä jokaisesta kuukaudesta ei ole omaa kuvaa, vaikka niin ajattelin.



Malli: 2010 Lace KALendar (linkki Ravelryyn)
Lanka: Malabrico Yarn Lace, huivin paino helmineen 148 g
Puikot: 4 mm
Koko: huivi on puolisen metriä leveä ja 202 cm pitkä



Yllä olevassa kuvassa on tammikuun vihje. Tämä kannusti kovasti jatkamaan neulomista, kun oli niin helppo ja nopea. Aloitin siis huivin helmikuussa ja eipä aikaakaan, kun olin tehnyt jo tammi- ja helmikuut. Vaan sitten tuli maaliskuun vihje, jossa sanottiin, että tarvitaan helmiä! Eihän mulla sellaisia ollut, kun en ollut ikinä neulonut helmiä mihinkään enkä tehnyt muitakaan helmitöitä. Helmiostoksille piti siis sännätä. Maaliskuun vihjeessä oli helmien lisäksi nyppyjä, neulo 7 nurin yhteen ja sitä rataa, joten eikös vain jäänyt huivi kaapin pohjalle lojumaan. Sitten tuli kuuma kesäkin, eikä voinut neuloa etenkään villaa.



Marraskuun puolivälissä sitten päätin, että jos vihjeet vielä saa, teen huivin kuitenkin jouluksi. Vihjeitä oli Ravelryssa aina vain kaksi kerrallaan, vanhat aina poistettiin, joten minulta jäivät tallentamatta vihjeet kesäkuusta lokakuuhun. Tammi-kesäkuun sai ostettua, joten sitä kautta hankin kesäkuun ja sitten käännyin ohjeen tekijän Carmen Oliverasin puoleen aneluineni. Sain kuin sainkin parissa päivässä kaikki vihjeet kokoon ja reunusta lukuun ottamatta ehdin hyvin neuloakin. Reunuksen jätin tosiaan tarkoituksella pois, koska siihen aika ei olisi riittänyt.

Mutta sitten se kauhutarinaosuus. Älkää tehkö niin kuin minä tein. Melkein pilasin huivin. Katsopa oikein tarkkaan alla olevaa kuvaa, etenkin reunaa. Sehän on huopunut, eikö!



Lanka, Malabrico Lace Yarn, meni nyt no-no-listalle lopuksi elämääni. Langasta lähti niin paljon väriä, että käteni olivat aivan punaiset joka kerta, kun olin huivia neulonut. Tietenkin siis kastelin ja liotin huivia monessa vedessä valmistumisen jälkeen, jotta käyttäjän vaatteet eivät värjäytyisi. Huuhdoin ja laitoin aina uutta, hyvin haaleaa, lähes kylmää vettä, mutta en saanut värinlähtöä loppumaan. Lopulta nostin huivin kuivumaan ja melkein sain sydänhalvauksen! Se oli huopunut monesta kohtaa kiinni itseensä, ja etenkin reunat olivat käpristyneet ja huopuneet. Jokin kumma joulumieli ilmeisesti oli kuitenkin läsnä, kun en laittanut huivia roskiin, en kironnut enkä edes itkeä pirauttanut. Kiltisti vain aloitin venyttelyn ja irrottelun ja sukeutuihan siitä kuitenkin ihan kaunis huivi, kun kaksi tuntia käytin aikaa.

Tässä pyyhe, jonka päällä huivia kuivailin muutaman liotuksen jälkeen.



Olisihan se pitänyt ymmärtää, että 100 % villa ei tykkään puristelusta ja edestakaisin vetvomisesta märkänä. Omaa tyhmyyttä. Mutta kyllä langanvalmistajankin pitäisi ymmärtää pestä väri pois langasta niin, ettei suurella työllä neulottu huivi värjää vaikkapa valkoista mekkoa, jos sattuu kesäinen tihkusade yllättämään. Ajatella, jos joku pitäisi huivia häämekkonsa kanssa ja tihkuttaisi vettä... No onneksi äitini, joka huivin sai, on jo naimisissa =D



On se silti kaunis, vaikka itse sanonkin. Ihan niin ilmava ja pörheä se ei ole kuin piti, mutta ei kerrota kellekään!


tiistai 7. joulukuuta 2010

Tallinnan valot

Ei saa kuulemma puhua blogin päivittämisestä, ellei päivittäin päivitä. Minun on nykyisellään mahdoton puhua siis myöskään viikottamisesta, kuukausittaminen lienee ainoa sopiva termi. Kuukausitetaanpa nyt sitten hieman erikoisilla Tallinna-kuvilla, kun neuleaiheita ei ole. Olen kyllä neulonut, mutta hyshys-asioita ja erittäin vähän niitäkin. Aika hurahtaa johonkin ihan muuhun, enkä edes viikonlopun Tallinnan reissuun MUISTANUT ottaa neuletta mukaan.

Tallinnassa oli paljon jouluvaloja. Sää oli huono, lumipyry oli sielläkin jo alkanut, joten kuvailin pääosin liikkuvasta autosta. Hienoja taidekuvia!












Luulenpa, että blogin päivitykset (eikun kuukausitukset) ovat nyt tässä jouluun asti. Tekeillä on kaksi joulujuttua, jotka vievät kyllä kaiken liikenevän ajan, jos riittääkään. Lisäksi tekeillä on kaksi sukkaparia, joista toinen oli jo melkein valmis kun huomasin, että pipo on ollut normaaliakin kireämmällä toisen sukan kohdalla ja ne ovat ihan eri kokoa. Niitäpä työmatkoilla nitkuttelen vähitellen.

Nyt tuntuu kyllä flunssakin iskeneen. Varoittelin jo työkaveria, että saattaa joutua sijaistamaan illan tuntini, jos tästä kuume nousee. On vähän sellainen olo.

Iloista joulun aikaa kaikille, nähdään joulun jälkeen!
(Aion kyllä lukea teidän muiden blogeja.)