Aina samat ongelmat?

Jos on opettaja, tarkoittaako se, ettei voi itse oppia mitään? Siltä välillä vaikuttaa... Valokuvauksesta en näemmä opi mitään, mutta se kyllä - myönnän - johtuu ihan opettelun puutteesta. En jaksa panostaa asetusten opetteluun tai oikean valaistuksen hakemiseen ja siksipä taas kuvat ovat epätarkkoja ja korostavat kaikkea muuta paitsi kuvauskohdetta.





Sen sijaan nyt päätin oppia viimeinkin, että kotimaisten lehtien ohjeissa lastenvaatteiden koot ovat mitä sattuu eli kaksivuotiaalle kaksivuotiaan koolla tehty vaate mahtuu vähintäänkin kolmevuotiaalle isoveljelleen ellei isommillekin lapsille. Miksi ohjeissa ei ole senttikokoja, eiväthän ihmiset edes lapsina ole samassa iässä samankokoisia?

Toiseksi en tykkää siitä, että joudun itse arvaamaan puolet ohjeen sisällöstä. Olen tottunut ulkomaisten lehtien ja kirjojen ohjeisiin, jotka ovat välillä naurettavankin yksityiskohtaisia, mutta otan mieluummin liian yksityiskohtaiset kuin epämääräiset ohjeet. Esim. tässä villapaidan ohjeessa oletettiin, että neuloja tietää ja hoksaa itse monia asioita, kuten kuvioiden kohdistamista eri kappaleissa ja hihojen yhdistämisissä. Kyllä hoksasin juu, mutta entäpä se neuloja, joka ei ole ennen tehnyt raglanpaitaa tai palmikoita? Jos maksan ohjeesta, haluan, että se on kaikilta osin valmis ohje. Käytin vielä samaa lankaakin kuin ohjeessa, väriä myöten, joten minun ei pitäisi joutua itse pähkäilemään mitään. Jouduin silti. (Tosin myönnettäköön nyt, etten maksanut tästä ohjeesta kuin välillisesti; sain Modan näytenumeron Parnasson tilauksen kylkiäisenä.)



Malli: Moda 1/2011
Lanka: Sandnesgarn Sisu, 182 g
Puikot: 2,5 mm ja 3 mm
Koko: ohjeen 2-vuotias

Toivon siis selkeyttä ohjeisiin ja senttikokoja. Kotimaisille lehdille tuntuu tosin olevan turha esittää mitään toiveita. Novita pilasi maineensa mallikopioinnillaan jo aiemmin ja nyt saman on tehnyt Suuri Käsityölehti. Nettineulojalle asia on jo tuttu, mutta koska blogiani lukee muutama sellainenkin ihminen, joka ei seuraa neulemaailmaa muuten, vaahtoan asiasta minäkin.

Kyse on siis siitä, että Elizabeth Zimmermannin vanha klassikko-ohje Baby Surprise Jacket on julkaistu uudessa SK:ssa ilman mainintaa alkuperäisestä suunnittelijasta. Ravelrystä luin, että aktiiviset neulojat ovat kysyneet ohjeen oikeudet omistavasta yhtiöstä, onko SK:lla ollut oikeus ohjeen julkaisuun. Ilmeisesti ei ole ollut, joten nyt jännityksellä seurataan, miten asia etenee. Toivottavasti yhtiö älähtää kovaa, ja toivottavati tämä jupakka nyt viimeistään opettaa suomalaisetkin käsityölehdet katsomaan vähän ympärilleen: siis nettiin, jossa jo kaikki muut ihmiset ovat. Jos vaikkapa päästäisiin törkeän kopioinnin lisäksi eroon niistä naurettavista lehdissä "uutuuksina" esitellyistä jutuista, joita nettineulojat ovat jo vuosia tehneet.