ja sen kyllä huomaa! Grrrrr ja murrrr, ärrrr ja purrrr.
Meidän talosta on ovikoodivekotin hajalla. Tai en tiedä talosta, mutta meidän rapusta ainakin. Ei siis ovet aukene meille, vaikka kuinka hakkaa koodia. Onneksi minulla on kotiini avain, enkä joudu värjöttelemään ulkona. MUTTA. Postitädillä ei ole avainta. Hän ei pääse rappuun. Hän ei voi jakaa postia. Tänään oli jo toinen päivä. Mitä siitä seuraa? No se, etten saa tilaamiani, vaihtamiani tai muilla keinoin hankkimiani lankoja! Ja sitä ei ihminen tahdo kestää. Voih.
Aloitan lohdukkeeksi jotain Jitterbugista. Pomatomukset. Siitäs saa pitkän nenän senkin ovikoodikone.
Edit: Lisägrrrrr. Talossa on kolmet 2,5 mm sukkapuikot. Ne on kaik kiinni jossakin. Pomatomus tarttis just ne. Onhan noita pyöröjä, mut en mää niillä taho sukkia tehä. Miten tästäkin selviää?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
2,5mm puikkoja EI voi olla liikaa! Mulla on jo vissiin neljät tai viidet sukkikset....
Joo, ei ylppäreissä oikeasti saisi tehdä mitään valvoessa, tiedän. Kaikki tietävät, mutta silti meillä ainakin puolet touhuaa jotain pientä. Minä en henk.koht. ainakaan pysy hereillä ilman neuletta. Ja tosiaankin jotain niin helppoa, ettei tarvitse katsoa ja puupuikoilla.
Tosin maanantaina neulomisen ohella laskeskelin kokelaitten neulottuja vaatekappaleita/asusteita. Sukkia oli yllättävän vähän (ainakin yhdet punaisesta Nalle colorista), yksi huivi joka voisi olla itse tehty (tai sitten à la Seppälä, en nähnyt kaukaa lavalta) jne...
Ikävä juttu se ovikoodihomma. Toivottavasti se korjaantuu pian.
Lähetä kommentti