Ihme ja kumma, reilu kaksi vuotta sitten aloitettu villatakki on valmis! Se on ollut jo päälläkin pariin otteeseen ja on juuri sellainen kuin pitää. Ei se täydellinen ole, mutta niin lähellä sitä, etten aio valittaa nyt mistään. Kuvat eivät tee täyttä oikeutta takille, sillä lanka on hieman kiiltävää ja se näkyy kuvissa suttuisuutena.
Neulos on hyvin joustavaa langan vuoksi. Tämä on sekä hyvä että huono asia; hyvä siksi, että takki voi olla tyköistuva ja silti se on mukava päällä, huonoa tässä on se, että nappilista on liiankin joustava ja venyvä. Mutta en käytä takkia tällä tavoin kokonaan napitettuna, joten tämäkään ei haittaa.
Helmaan neuloin ruskeita helmiä muutaman silmukan välein. Sain helmiä SYTtinä (Räveltämön juttuja) yhtä toista asiaa varten niin paljon, että heräsi hinku laittaa tähänkin rivi. Yksinkertaiseen neuleeseen vähän jotain jujua.
Nappeihinkin olen tyytyväinen: äidin vanhasta nappilootasta, jonka sain jokin aika sitten itselleni, löytyi juuri oikean kokoisia ja helmien värisiä täsmälleen 9 kappaletta. Kuinka voikin olla niin hyvä tuuri? Kuvissa napit näyttävät tummemmilta kuin ovat, oikeastaan ne ovat läpikuultavia, hieman helmiäismäisiä (onko tällaista sanaa olemassa?) ja vain hieman ruskehtavia.
Malli:
Ylösalaisneule Ullasta toimi työn pohjana, mutta ohjetta taisin käyttää vain aloituksessa
Lanka: Merino Superfine, Karnaluksista ostettu, n. 340 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: mie, varmaan M
Tykkään, onneksi tein valmiiksi. Tätä lankaa tahdon luultavasti lisääkin, toivottavasti tätä vielä tehdään.