Joskus käy niin, että aloitettu neule hautautuu pitkäksi aikaa korin pohjalle tai jopa kaappiin, kun muut projektit kiilaavat edelle. Joskus, tai oikeastaan aika useinkin, ainakin minulle käy myös niin, että suunnittelen jonkin neuleen aloittamista pitkään ennen kuin saan aloitetuksi. Langatkin saattavat olla valmiina, mutta ei vain jostain syystä tule koskaan neuletta aloittaneeksi. Tällainen neulemalli oli Interweave Knitsissä (kevät 2010) julkaistu Tissue Cardigan, joka varmaan yli vuoden keikkui "työjonon" kärjessä, mutta kuitenkin aloitin aina jotain muuta.
Ilmeisesti sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" piti paikkaansa tämän neuleen osalta, koska se valmistui kuin huomaamatta parissa kolmessa viikossa, kun viimein tulin aloittaneeksi.
Malli:
Tissue Cardigan, IK spring 2010
Puikot: 5 ja 5,5 mm
Lanka: Wollmeise Lace kaksinkertaisena, koko vyyhti eli n. 300 g
Koko: pääosin neuloin 34½" rinnanympäryksen mukaisesti, helmassa on silmukoita vähän enemmän
Aika lailla muokkasin ohjetta useista syistä. Ensinnäkin helmaan laitoin lisäsilmukoita, koska pelkäsin siitä tulevan tuolla koolla liian kapean. Yläosan pitsiosio venyy, joten valitsin naftin koon tarkoituksella. Lyhensin neuleen helmaa 5 cm, koska olen itse lyhyt, mutta myös siksi, että lanka riittäisi paremmin. Minulla oli siis vain tämä yksi vyyhti lankaa, ja näitä WM:n lankoja ei niin vain mennä ostamaan lisää, jos loppuu kesken.
Langan vähyyden vuoksi tein myös niin, että neuloin ensin helman ja loin silmukat provisional cast on -metodilla hihoja varten, jotta sain pitsiosion neulottua ennen hihoja. Sen jälkeen neuloin nappilistat eteen ja vasta viimeiseksi hihat ylhäältä alaspäin, jotta sain hihoja tehtyä niin pitkään kuin lankaa riitti.
Muokkauksia ohjeeseen aiheutti myös se, että ohje oli aivan idioottimainen, jos saa suoraan sanoa. Olisi pitänyt neuloa ensin etu- ja takakappaleet erikseen, sen jälkeen ommella sivusaumat, ja lopuksi olisi pitänyt erikseen helmasta poimia silmukat kolmea ainaoikeinkerrosta varten. Mitä ihmettä? Miksi ei voi aloittaa neulomalla niitä kolmea kerrosta ainaoikeaa helmaan? Miksi etu- ja takakappaleita ei voi neuloa yhtenä kappaleena? Kaikkein kummallisinta oli, että esim. hihoissa olisi pitänyt päätellä silmukat tuon reikäkerroksen jälkeen ja poimia uudelleen hieman eri määrä silmukoita. Täh? Miksi ei voi vain kaventaa (tai minun tapauksessani lisätä) muutamaa silmukkaa? Jätin kaiken tällaisen ylimääräisen työn pois, en ommellut, en poiminut, en päätellyt, yksinkertaisesti vain NEULOIN puseron.
Ja vielä ne napit. Jälleen kerran menin Hakaniemen hallin Punaiseen lankaan neule mukanani, ja sieltä myyjä löysi välittömästi oikeat napit. Nahkaa.
Nyt jonossa on kärjessä
Buckwheat-pusero, johon langat ovat olleet valmiina varmasti yhtä kauan kuin Tissue Cardiganin langat. Saapa nähdä, milloin sen lopulta aloitan, sillä jonon ohi kiilasi
Plain and Simple - johon aion saada käytettyä varastoni vanhimpia lankoja, vuodelta 2006. (Linkit Ravelryyn.)