Tässä ollaan nyt sitten taas kesälaitumella. Kouluvuosi päättyi ja samalla työsuhteeni LYK:ssä. Syksyllä aloitan TYK:ssä aikuislukiossa. (Nimet on sopimuksessa, joten nyt voi julkistaa ;o))
Kesälaitumella olo kestää tällä erää vain yhden päivän, sillä olen tapani mukaan työntänyt nenääni pitkälle. Maanantaina aloitan työt kahdeksi viikoksi täällä pitämällä äikän abikurssia, joten vielä ei voi huokaista täysin. Mukava on mennä pitämään kurssia, vaikka se loman alkua siirtääkin, koska olen kaivannut lukiossa työskentelyä. Nythän mulla oli lähinnä vain peruskoulun tunteja tänä vuonna.
Neuleitakin on valmistunut. Toisesta puuttuu vielä napit ja langanpäät on päättelemättä, joten siitä lisää ensi kerralla. Toinen sen sijaan on tämä Ahdin päässä oleva Bluebell-pipo. Kuten näkyy, hyvin sopii. Lankana Tennessee, ja sitä kului 42 grammaa.
lauantai 31. toukokuuta 2008
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Vihreätä puuvillaa
Nyt on nyörit kiinnitetty ja lapsen kietaisupaita on valmis. Tennesseetä kului 3,5 mm puikoilla neuloessa 210 grammaa.
Tässä vielä lähikuva kiinnityksestä. Ihan siis ohjeen mukaan neljällä silmukalla ainaoikeaa 30 cm molemmille puolille. Sisäpuolellakin on toista leparetta kiinni pitelemässä pienet pätkät punottua nyöriä. Minusta tästä tuli ihan kiva, vaikka onkin tällainen tyypillinen Novita-malli: helmassa muutama kerros aina samanlaista pitsiä ja sen jälkeen sileää ;o) Näitähän olen itsellenikin tehnyt, kuten tästä ja tästä näkee.
Viime kesänä aloitin innolla toistakin vihreätä puuvillaneuletta, mutta se jäi tauolle, kun sillä ei ollut kiire ja kaikilla muilla oli ;o) Nyt kaivelin tämän lähes valmiin neuleen naftaliinista, josko sen seuraavaksi viimeistelisin. Kiire sillä ei ole vieläkään, sillä sen on tarkoitus olla valmis elokuun lopussa. Ahdin 1-vuotissynttäreille nimittäin. Kyllä tuntuu Mandarin Petit pehmeältä sormissa Tennesseen jälkeen..
Raglankavennuksissa siis mennään, kohta alkaa kaula-aukon teko. Sen jälkeen jotain nappilistaa ja sen sellaista.
Eilen esiteltyä army-sukkaakin olen jatkanut, toinenkin sukka on kohta kantapäässä. Mutta sukkien tekeminen kaipaa aina rinnalleen jotain muutakin, käy turhan tylsäksi muuten. Katselin tuossa sukkalankavarastot läpi, ja näyttäisi olevan enää kaksi iskemätöntä 100 g kerää pätkävärjättyjä. Raitalankoja oli sitten vähän enemmän...
Tässä vielä lähikuva kiinnityksestä. Ihan siis ohjeen mukaan neljällä silmukalla ainaoikeaa 30 cm molemmille puolille. Sisäpuolellakin on toista leparetta kiinni pitelemässä pienet pätkät punottua nyöriä. Minusta tästä tuli ihan kiva, vaikka onkin tällainen tyypillinen Novita-malli: helmassa muutama kerros aina samanlaista pitsiä ja sen jälkeen sileää ;o) Näitähän olen itsellenikin tehnyt, kuten tästä ja tästä näkee.
Viime kesänä aloitin innolla toistakin vihreätä puuvillaneuletta, mutta se jäi tauolle, kun sillä ei ollut kiire ja kaikilla muilla oli ;o) Nyt kaivelin tämän lähes valmiin neuleen naftaliinista, josko sen seuraavaksi viimeistelisin. Kiire sillä ei ole vieläkään, sillä sen on tarkoitus olla valmis elokuun lopussa. Ahdin 1-vuotissynttäreille nimittäin. Kyllä tuntuu Mandarin Petit pehmeältä sormissa Tennesseen jälkeen..
Raglankavennuksissa siis mennään, kohta alkaa kaula-aukon teko. Sen jälkeen jotain nappilistaa ja sen sellaista.
Eilen esiteltyä army-sukkaakin olen jatkanut, toinenkin sukka on kohta kantapäässä. Mutta sukkien tekeminen kaipaa aina rinnalleen jotain muutakin, käy turhan tylsäksi muuten. Katselin tuossa sukkalankavarastot läpi, ja näyttäisi olevan enää kaksi iskemätöntä 100 g kerää pätkävärjättyjä. Raitalankoja oli sitten vähän enemmän...
lauantai 24. toukokuuta 2008
Oivaltava otsikko
Huh, ymmärrän kyllä oppilaita, ettei se otsikko aina tahdo syntyä. Näissä blogilätinöissä kun ei edes oikein ole mitään aihetta, jonka voisi otsikoksi laittaa. Vai pitäisikö olla Lätinää 1, Lätinää 2 ja sitä rataa?
Tällainen Tennessee-paita Alisalle 3-v. on kiinnitysnyörejä vaille valmis. Ehkäpä nyöritkin siihen ilmestyvät tänä iltana miesten Euroviisuratsastusta seuratessa. Malli on Novitan kevät 2007 -lehdestä, numero 49. Tein aivan ohjeen mukaan, mutta pyörönä. Parilla silmukalla siis säädin kappaleiden leveyksiä, että helman pitsikuvio täsmäsi. Ihan kiva tuli, tällainen perusneule. Saattaa kyllä olla Alisalle reilun kokoinen, koska on 110 cm koolla tehty. Tule Alisa hakemaan paitasi!
Muutakin olen neuloskellut hitaasti mutta varmasti. Yritän päästä eroon pätkävärjätyistä sukkalangoista, ja otin käsittelyyn kerän vihertävää OnLinen Supersockea. Tämä on jotain taannoista alennettua poistovärierää. Kuvien värit ovat vähän kummalliset, liian harmaat sanoisin. Sukka on oikeasti sellainen armeijan housujen värinen. Ihan harmoniset värit tässä on, ollakseen pätkävärjättyä, mutta tuosta alemmasta kuvasta näkyy hyvin, minkä ongelman kohtasin.
Lanka raidoittuu suht kauniisti silloin, kun on 80 tai 60 silmukkaa. Paksupohkeisena hahmona minun on aloitettava sukka 80 silmukalla, jos haluan sen ulottuvan nilkan yläpuolelle. Nilkkaan mennessä silmukkamäärä pitää saada pudotettua 60:een, ja tuossa n. 70 silmukan kohdalla lanka alkoi puuhata aivan omiaan. Sama lätäkköefekti toistuu kantapään jälkeen, kun on taas yli 60 silmukkaa. Että sukkaa pukkaa, vaan ei kovin kaunista. Muuten kyllä langasta pidän kuten aina ennenkin.
Olen muutaman päivän ajan lukenut teidän kollegoiden blogeja GoogleReaderin kautta. Olen alkanut siihen jo tottua. Mutta nytpä kävin kurkkaamassa Blogilistan puolella ja sielläkin oli ulkoasua palautettu takaisin. Että kumpaako tässä käyttäisi?
Hyvää viisunkatseluiltaa!
Tällainen Tennessee-paita Alisalle 3-v. on kiinnitysnyörejä vaille valmis. Ehkäpä nyöritkin siihen ilmestyvät tänä iltana miesten Euroviisuratsastusta seuratessa. Malli on Novitan kevät 2007 -lehdestä, numero 49. Tein aivan ohjeen mukaan, mutta pyörönä. Parilla silmukalla siis säädin kappaleiden leveyksiä, että helman pitsikuvio täsmäsi. Ihan kiva tuli, tällainen perusneule. Saattaa kyllä olla Alisalle reilun kokoinen, koska on 110 cm koolla tehty. Tule Alisa hakemaan paitasi!
Muutakin olen neuloskellut hitaasti mutta varmasti. Yritän päästä eroon pätkävärjätyistä sukkalangoista, ja otin käsittelyyn kerän vihertävää OnLinen Supersockea. Tämä on jotain taannoista alennettua poistovärierää. Kuvien värit ovat vähän kummalliset, liian harmaat sanoisin. Sukka on oikeasti sellainen armeijan housujen värinen. Ihan harmoniset värit tässä on, ollakseen pätkävärjättyä, mutta tuosta alemmasta kuvasta näkyy hyvin, minkä ongelman kohtasin.
Lanka raidoittuu suht kauniisti silloin, kun on 80 tai 60 silmukkaa. Paksupohkeisena hahmona minun on aloitettava sukka 80 silmukalla, jos haluan sen ulottuvan nilkan yläpuolelle. Nilkkaan mennessä silmukkamäärä pitää saada pudotettua 60:een, ja tuossa n. 70 silmukan kohdalla lanka alkoi puuhata aivan omiaan. Sama lätäkköefekti toistuu kantapään jälkeen, kun on taas yli 60 silmukkaa. Että sukkaa pukkaa, vaan ei kovin kaunista. Muuten kyllä langasta pidän kuten aina ennenkin.
Olen muutaman päivän ajan lukenut teidän kollegoiden blogeja GoogleReaderin kautta. Olen alkanut siihen jo tottua. Mutta nytpä kävin kurkkaamassa Blogilistan puolella ja sielläkin oli ulkoasua palautettu takaisin. Että kumpaako tässä käyttäisi?
Hyvää viisunkatseluiltaa!
maanantai 19. toukokuuta 2008
Revontuli tuli valmihiksi
Olin jo luopunut toivosta, että tämä valmistuisi joskus. Tässä hän kuitenkin on, ensimmäinen suurempi huivi on nähnyt päivänvalon. Kyllä olivat nurjat kerrokset työläitä, ja kun ei neuloessa nähnyt, mitä on tekemässä, meinasi usko loppua kesken. Mutta kyllä se nyt on hieno, kun on pingotettu. Mieskin sanoi, kun levittelin märkää huivia matolle, että onpa hieno. Hänkin oli myttyä ihmetellyt, että mikä se muka on ;o)
Lankana tavalliseen tapaan virolainen liukuvärjätty Sadamarketin yläkerran kaupasta. 5,5 mm pyöröillä vetelin, painoa huivilla on 180 grammaa. Upea se on, mutta en taida ihan heti aloittaa uutta huiviprojektia. Ohje löytyy täältä: Revontuli-huivi.
En vielä tiedä, mitä tällä teen, kun en usko osaavani sitä itse käyttää. Menee huivi hukkaan, jos sen kanssa nyhjään sohvan nurkassa. Nyhjäämiseen riittää fleecehuopakin.
Viime viikolla piipahdin pitkästä aikaa Vihreässä vyyhdissä. Oli ihania OnLinen raitalankoja. Huom! RAITAlankoja, ei pätkävärjättyjä. Olen jo sen verran oppinut, ettei pätkää enää minulle. Tuo vihreäsävyisempi on sitä paksumpaa supersockea, jota en ole ennen kokeillutkaan. Paksummassa kerässä on 150 g ja ohuemmassa 100, joten lankavarastoni kasvoi näistä ostoksista 50 grammaa. Kyllä, 50, luit oikein. Nimittäin kunnon varastonpitohan tarkoittaa sitä, että vanhimmasta päästä laitetaan siinä kohtaa ulos, kun uutta tulee sisään. Kiikutin siis Keuruun-tädille parisataa grammaa vanhempia sukkalankoja, jotka eivät ole onnistuneet tässä huushollissa puikoille pääsemään. Ehkä heitä kohtaa tädin luona parempi onni.
Huivin lisäksi jotain muutakin on valmistumaisillaan, vähän saumaa vielä ompelen. Muutapa ei tällä viikolla varmasti ehdikään, kun on viimeiset arvioinnit tehtävänä. Ysit ovat jo numeronsa saaneet, mutta kasit ja seiskat vielä uupuvat. Töitä olisi pinottain luettavana. Tänään nukuin päiväunia, huomenna urakoin! Nimim. "älä tee mitään tänään, minkä voit huomennakin jättää tekemättä".
Lankana tavalliseen tapaan virolainen liukuvärjätty Sadamarketin yläkerran kaupasta. 5,5 mm pyöröillä vetelin, painoa huivilla on 180 grammaa. Upea se on, mutta en taida ihan heti aloittaa uutta huiviprojektia. Ohje löytyy täältä: Revontuli-huivi.
En vielä tiedä, mitä tällä teen, kun en usko osaavani sitä itse käyttää. Menee huivi hukkaan, jos sen kanssa nyhjään sohvan nurkassa. Nyhjäämiseen riittää fleecehuopakin.
Viime viikolla piipahdin pitkästä aikaa Vihreässä vyyhdissä. Oli ihania OnLinen raitalankoja. Huom! RAITAlankoja, ei pätkävärjättyjä. Olen jo sen verran oppinut, ettei pätkää enää minulle. Tuo vihreäsävyisempi on sitä paksumpaa supersockea, jota en ole ennen kokeillutkaan. Paksummassa kerässä on 150 g ja ohuemmassa 100, joten lankavarastoni kasvoi näistä ostoksista 50 grammaa. Kyllä, 50, luit oikein. Nimittäin kunnon varastonpitohan tarkoittaa sitä, että vanhimmasta päästä laitetaan siinä kohtaa ulos, kun uutta tulee sisään. Kiikutin siis Keuruun-tädille parisataa grammaa vanhempia sukkalankoja, jotka eivät ole onnistuneet tässä huushollissa puikoille pääsemään. Ehkä heitä kohtaa tädin luona parempi onni.
Huivin lisäksi jotain muutakin on valmistumaisillaan, vähän saumaa vielä ompelen. Muutapa ei tällä viikolla varmasti ehdikään, kun on viimeiset arvioinnit tehtävänä. Ysit ovat jo numeronsa saaneet, mutta kasit ja seiskat vielä uupuvat. Töitä olisi pinottain luettavana. Tänään nukuin päiväunia, huomenna urakoin! Nimim. "älä tee mitään tänään, minkä voit huomennakin jättää tekemättä".
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Vieraita ja Linnanmäkeä
Otsikko kertoo meidän viikonloppumme sisällön. Miehen sisko perheineen oli Helsingissä, eli 7-vuotias kummityttömme myös. Mitä kummitäti laittaa tytön heti tekemään? No, virkkaamaan tietenkin! Kummitädin lankapussista valikoitui jämä Valovilleä ja siitä ketjusilmukoilla syntyi barbin kaulahuivi. Siitä on hyvä syksyllä aloittaa koulu ja jatkaa harjoituksia.
Bluebell-pipo, jonka muutama päivä sitten tein, löysi myös käyttäjän 3-vuotiaasta pikkuneidistä. Ahdille se olisikin ollut liian suuri. Aloitin eilen illalla uuden pipon pienempää kokoa, jotta Ahdillekin saadaan kesäpipo. Neuleosastolla ei sitten sen enempää kerrottavaa olekaan, joten keskityn esittelemään parvekkeen koristuksia. Vieraat toivat liljoja, eikö ole upea! (Jouduin häätämään ne parvekkeelle, tuoksuvat sen verran voimakkailta.)
Myös tämä herra Kelloköynnös asuu parvekkeellamme.
Nyt jatkan äitienpäivän viettoa. Ostin itse itselleni kirjan, ja sitä voisin siirtyä lukemaan parvekkeelle kukkasten seuraksi. Hyvää äitienpäivää kaikille, äideille, isille ja lapsille!
Bluebell-pipo, jonka muutama päivä sitten tein, löysi myös käyttäjän 3-vuotiaasta pikkuneidistä. Ahdille se olisikin ollut liian suuri. Aloitin eilen illalla uuden pipon pienempää kokoa, jotta Ahdillekin saadaan kesäpipo. Neuleosastolla ei sitten sen enempää kerrottavaa olekaan, joten keskityn esittelemään parvekkeen koristuksia. Vieraat toivat liljoja, eikö ole upea! (Jouduin häätämään ne parvekkeelle, tuoksuvat sen verran voimakkailta.)
Myös tämä herra Kelloköynnös asuu parvekkeellamme.
Nyt jatkan äitienpäivän viettoa. Ostin itse itselleni kirjan, ja sitä voisin siirtyä lukemaan parvekkeelle kukkasten seuraksi. Hyvää äitienpäivää kaikille, äideille, isille ja lapsille!
torstai 8. toukokuuta 2008
Purkamista
Kuten pari päivää sitten kirjoitin, neuloin Alisa-neidin Tennessee-paitaa tiistaina jo 5 cm liiankin pitkästi ennen hihansuiden aloittamista. Tyytyväisenä lisääntyneeseen langankulutukseen annoin vain mennä ja luulin asian olevan sillä selvä. Vaan eilen, kun olin neulonut etu- ja takakappaleiden yhdistelmää jo lähes olkapäille saakka, havaitsin, että kappaleistahan tulee aivan kummallisen muotoiset. Outo muoto johtuu siitä, että paita on kietaisumallia, eikä siihen todellakaan sovi mikään viiden sentin pidennys muualle kuin helman alaosaan. Minun versiossani pidennystä oli kappaleiden puolivälissä, eli etukappaleista olisi tullut vallan omituiset. Purkamaan siis joutui hän. Sinne meni kahden illan työ, vaan neuloja puree hammasta ja neuloo jälleen.
Näyttää olevan niin, että kun päätän purkaa jonkin keskeneräisen työn alkutekijöihinsä ja tunkea langat takaisin sinne mistä tulivatkin - kaappiin - saankin jonkin ihme vimman neuloa työ loppuun. Näin kävi tuon edellä mainitun Tennessee-paidan suhteen. Toivon näin käyvän myös Barton Bagin kanssa, joka jäi lojumaan sen jälkeen, kun Noro-kerät näyttivät ehtyvän jo ennen kappaleen puoltaväliä. Kureyon on sen verran kallista lankaa, etten taida ostaa sitä kahta kerää lisää saadakseni laukun valmiiksi, sillä sillä keinoin laukun hinnaksi tulee 40 euroa. Siis jos ostan langan Priimasta, josta hain kaksi ensimmäistä kerää. Luulin kahden kerän ja entisten Noron jämien riittävän, mutta ei siltä näytä. Mitä teen? Puran ja puren hammasta, vai puren hammasta ja neulon?
Jee, ostin Simply Knittingin. Siinä sai mukana hienot vihreä palmikkopuikot. Olin jo vähällä tilata eBaysta lankaakin yhtä siinä ollutta villapaitaa varten, mutta järki palasi viime hetkellä. Juuri nyt en tarvitse mitään lankaa mihinkään. Piste.
Kaimani onnistui bongaamaan tasaluvun 50 000. Onnea hälle! Olisin jo postittanut paketinkin tänään, mutta (ja tämä on totta, vaikka kuulostaa oppilaiden "koira söi aineeni" -tyyliseltä selitykseltä) R-kioskipostistamme oli teippi loppunut!!!! enkä saanut laatikkoa teipatuksi kiinni. Uusi yritys huomenna.
Näyttää olevan niin, että kun päätän purkaa jonkin keskeneräisen työn alkutekijöihinsä ja tunkea langat takaisin sinne mistä tulivatkin - kaappiin - saankin jonkin ihme vimman neuloa työ loppuun. Näin kävi tuon edellä mainitun Tennessee-paidan suhteen. Toivon näin käyvän myös Barton Bagin kanssa, joka jäi lojumaan sen jälkeen, kun Noro-kerät näyttivät ehtyvän jo ennen kappaleen puoltaväliä. Kureyon on sen verran kallista lankaa, etten taida ostaa sitä kahta kerää lisää saadakseni laukun valmiiksi, sillä sillä keinoin laukun hinnaksi tulee 40 euroa. Siis jos ostan langan Priimasta, josta hain kaksi ensimmäistä kerää. Luulin kahden kerän ja entisten Noron jämien riittävän, mutta ei siltä näytä. Mitä teen? Puran ja puren hammasta, vai puren hammasta ja neulon?
Jee, ostin Simply Knittingin. Siinä sai mukana hienot vihreä palmikkopuikot. Olin jo vähällä tilata eBaysta lankaakin yhtä siinä ollutta villapaitaa varten, mutta järki palasi viime hetkellä. Juuri nyt en tarvitse mitään lankaa mihinkään. Piste.
Kaimani onnistui bongaamaan tasaluvun 50 000. Onnea hälle! Olisin jo postittanut paketinkin tänään, mutta (ja tämä on totta, vaikka kuulostaa oppilaiden "koira söi aineeni" -tyyliseltä selitykseltä) R-kioskipostistamme oli teippi loppunut!!!! enkä saanut laatikkoa teipatuksi kiinni. Uusi yritys huomenna.
tiistai 6. toukokuuta 2008
Bluebell-pipo + tasalukubongaus!
Tällaisen piposen neuloin viikonloppuna. Ohje on Ullasta, Bluebell-pipo. Tennesseetä kului 50 grammaa. Olin nähnyt samanmoisen Annen blogissa, mistä sainkin tähän inspiraation. Anne oli tehnyt omansa täysin ohjeen mukaan ja saanut puolivuotiaalle sopivan, joten minä lisäsin yhden mallikerran, että piposta tulisi sopiva n. 9-kuiselle. Taisin liioitella, sillä tein myös lisäykset langankierroin, mikä myös levensi pipoa.. Taisi tulla siis hieman isomman lapsen kuin Ahdin mentävä, mutta kasvaahan se lapsenlapsi. Toivottavasti vain ei käy niin, että pipo olisi sopiva juuri talvella ;o) En vielä kuitenkaan aloita uutta pipoa, hoidetaan tämän sovitus ensin.
Tennesseen neulominen on silti jatkunut, sillä sain kuin sainkin inspiksen jatkaa Alisalle 3-v. tekeillä olevaa kesäpuseroa. Tänään edistin sitä eräässä koulutustilaisuudessa sellaisella tarmolla, että kun kotona mittasin kappaletta, olin posottanut viisi senttiä jo liikaakin.. Onneksi se ei taida haitata, että puseron helmasta tulee pidempi. Kuluupahan ainakin lankaa enemmän ;o)
Ja sitten siihen toiseen asiaan, eli 50 000. kävijän etsintään. Ilmoittaudu, ja lankavarastosi kasvaa!
Tennesseen neulominen on silti jatkunut, sillä sain kuin sainkin inspiksen jatkaa Alisalle 3-v. tekeillä olevaa kesäpuseroa. Tänään edistin sitä eräässä koulutustilaisuudessa sellaisella tarmolla, että kun kotona mittasin kappaletta, olin posottanut viisi senttiä jo liikaakin.. Onneksi se ei taida haitata, että puseron helmasta tulee pidempi. Kuluupahan ainakin lankaa enemmän ;o)
Ja sitten siihen toiseen asiaan, eli 50 000. kävijän etsintään. Ilmoittaudu, ja lankavarastosi kasvaa!
Woi Wisteria Lane
Tänään, tai siis eilen, ei pääse näköjään nukkumaan lainkaan. Innostuin kursimaan Wisteria Lanen kasaan saman tien, kun sain osat valmiiksi, ja siinäpä menikin aikaa kaikkine viilauksineen.
Tässä se viimein on, Wisteria Lane -kesäpusero. Ohje on Simply Knitting September 2006 -lehdestä, koko S, lankana Rowan Cotton Braid, väri Botticelli, puikot 12 mm halot. Paita painaa 322 grammaa, eli tähteeksi ei jäänyt juuri mitään, kun ohjeen mukaan langanmenekki oli 350 g.
Hieman pusero meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia jo entisten lisäksi, sillä ennen etureunan viimeistelyä se roikkui muodottomana ja vaikutti viisi numero liian suurelta. Etureunasta ja niskan takaa piti poimia joka kerrokselta silmukka, mutta minäpä harvensin poiminnan väliä etenkin niskan takana ja kaula-aukon kohdalla reilusti. Näin etureunasta tuli jämäkkä ja se pitää muun retaleen kuosissaan.
Toinen ongelma eli hihojen jättiläismäisyys olikin sitten hankalampi ongelma selätettäväksi. Kuten tuosta yllä olevasta kuvasta näkyy, hiha on yläosastaan aivan liian löysä, ja tämä on siis se korjattu versio. Lanka on sellaista nauhamaista mutta samalla kippuraista ja se koostuu erilaisista säikeistä, joten ei tullut mieleen purkaa hihoja eikä irrottaa niitä sen jälkeen, kun olin jo päätellyt langatkin. Kavensin siis hihoja ihan vain ompelemalla niihin jättisuuret saumanvarat. Auttoi, mutta ei toki ole ihan sitä mitä piti.
Nappeihin olen erityisen tyytyväinen, sillä löysin ne Eurokankaasta ihan sattumalta kuminauhanostoreissulla. Ne osuivat olemaan aivan oikeaa väriäkin. Kokonaisuutena siis ihan onnistunut pusero ja sopii juuri näille säille. Toivottavasti pysyy käyttökelpoisena edes jonkin aikaa eikä heti lörpähdä.
Jokohan nyt uskon, että nämä nauhalangat eivät kuitenkaan ole se minun juttuni, vaikka kuinka nätiltä näyttää neulottuna lehdessä?
Tässä se viimein on, Wisteria Lane -kesäpusero. Ohje on Simply Knitting September 2006 -lehdestä, koko S, lankana Rowan Cotton Braid, väri Botticelli, puikot 12 mm halot. Paita painaa 322 grammaa, eli tähteeksi ei jäänyt juuri mitään, kun ohjeen mukaan langanmenekki oli 350 g.
Hieman pusero meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia jo entisten lisäksi, sillä ennen etureunan viimeistelyä se roikkui muodottomana ja vaikutti viisi numero liian suurelta. Etureunasta ja niskan takaa piti poimia joka kerrokselta silmukka, mutta minäpä harvensin poiminnan väliä etenkin niskan takana ja kaula-aukon kohdalla reilusti. Näin etureunasta tuli jämäkkä ja se pitää muun retaleen kuosissaan.
Toinen ongelma eli hihojen jättiläismäisyys olikin sitten hankalampi ongelma selätettäväksi. Kuten tuosta yllä olevasta kuvasta näkyy, hiha on yläosastaan aivan liian löysä, ja tämä on siis se korjattu versio. Lanka on sellaista nauhamaista mutta samalla kippuraista ja se koostuu erilaisista säikeistä, joten ei tullut mieleen purkaa hihoja eikä irrottaa niitä sen jälkeen, kun olin jo päätellyt langatkin. Kavensin siis hihoja ihan vain ompelemalla niihin jättisuuret saumanvarat. Auttoi, mutta ei toki ole ihan sitä mitä piti.
Nappeihin olen erityisen tyytyväinen, sillä löysin ne Eurokankaasta ihan sattumalta kuminauhanostoreissulla. Ne osuivat olemaan aivan oikeaa väriäkin. Kokonaisuutena siis ihan onnistunut pusero ja sopii juuri näille säille. Toivottavasti pysyy käyttökelpoisena edes jonkin aikaa eikä heti lörpähdä.
Jokohan nyt uskon, että nämä nauhalangat eivät kuitenkaan ole se minun juttuni, vaikka kuinka nätiltä näyttää neulottuna lehdessä?
perjantai 2. toukokuuta 2008
Täh, jo toukokuu?
Aika menee näin vanhemmiten paljon nopeammin, eikö? Juurihan oli pääsiäinen, ja nyt voi olla parvekkeella t-paidalla - tai voisi, mutta kun on jo liiankin kuuma.
Kevään tulon olen huomannut parhaiten siitä, että allergiatroppia on saanut vetää tabletteina, nenäsumutteena sekä silmätippoina. Tänään piti hakea lisäksi astmalääkkeitä, kun ei henki kulje. Että sellaista vaivaa vanhuus tuo tullessaan. Neulominen on edelleen ollut hyvin vähäistä, ei ole ollut juurikaan intoa siihen ja illat ovat menneet ulkoillessa. Sen kyllä lääkäri kielsi. En saa ulkoilla, tuulettaa makuuhuonetta tai petivaatteita. Harmi kun ei kieltänyt samantien töissäkäyntiä ja liikkumista kokonaan, silloin jäisi neulomiselle aikaa.
Jämäkuukausi loppui ja jäi osaltani tyngäksi, sain vain 152 gramman edestä jämiä kulutettua. Keskeneräiset työt eivät oikein innosta, ja pitäisikin miettiä Tennessee-paidan kohtaloa. Revontuli on ollut tauolla ties kuinka kauan, samoin lapsen raglantakki viime kesästä asti, egyptiläiset lapaset talvesta saakka, Wisteria Lanea olen vähän hihoja jatkanut sitten viime katsauksen. Kaikki muut näistä kyllä vielä valmistuvat, mutta Tennessee-paita on alkuvaiheessa enkä tiedä, tuleeko siitä kiva. Eilen tarvitsin mukaani lisäksi matkalle sopivan pienen työn ja aloitin yhdet sukat. Vähän vartta syntyi, ei mainittavaa saavutusta.
Myös blogien lukeminen on ollut vähäistä viime aikoina. Luen aina muutaman blogin päivässä, mutta kun listalla on 150, muutaman päivätahdilla en pääse koskaan listaa loppuun ;o) Jospa nyt lopettaisinkin tämän jaarituksen ja menisin parvekkeelle lueskelemaan - tuleepa samalla testattua, toimiiko langaton yhteys siellä.
Hyvää viikonloppua!
ps. Tasaluku lähestyy, jos bongaat sen, hihkaise! On siihen tosin vielä matkaa, mutta varoitan jo etukäteen: bongarin lankavarasto kasvaa ja minun pienenee.
Kevään tulon olen huomannut parhaiten siitä, että allergiatroppia on saanut vetää tabletteina, nenäsumutteena sekä silmätippoina. Tänään piti hakea lisäksi astmalääkkeitä, kun ei henki kulje. Että sellaista vaivaa vanhuus tuo tullessaan. Neulominen on edelleen ollut hyvin vähäistä, ei ole ollut juurikaan intoa siihen ja illat ovat menneet ulkoillessa. Sen kyllä lääkäri kielsi. En saa ulkoilla, tuulettaa makuuhuonetta tai petivaatteita. Harmi kun ei kieltänyt samantien töissäkäyntiä ja liikkumista kokonaan, silloin jäisi neulomiselle aikaa.
Jämäkuukausi loppui ja jäi osaltani tyngäksi, sain vain 152 gramman edestä jämiä kulutettua. Keskeneräiset työt eivät oikein innosta, ja pitäisikin miettiä Tennessee-paidan kohtaloa. Revontuli on ollut tauolla ties kuinka kauan, samoin lapsen raglantakki viime kesästä asti, egyptiläiset lapaset talvesta saakka, Wisteria Lanea olen vähän hihoja jatkanut sitten viime katsauksen. Kaikki muut näistä kyllä vielä valmistuvat, mutta Tennessee-paita on alkuvaiheessa enkä tiedä, tuleeko siitä kiva. Eilen tarvitsin mukaani lisäksi matkalle sopivan pienen työn ja aloitin yhdet sukat. Vähän vartta syntyi, ei mainittavaa saavutusta.
Myös blogien lukeminen on ollut vähäistä viime aikoina. Luen aina muutaman blogin päivässä, mutta kun listalla on 150, muutaman päivätahdilla en pääse koskaan listaa loppuun ;o) Jospa nyt lopettaisinkin tämän jaarituksen ja menisin parvekkeelle lueskelemaan - tuleepa samalla testattua, toimiiko langaton yhteys siellä.
Hyvää viikonloppua!
ps. Tasaluku lähestyy, jos bongaat sen, hihkaise! On siihen tosin vielä matkaa, mutta varoitan jo etukäteen: bongarin lankavarasto kasvaa ja minun pienenee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)