Iloista joulua kaikille! Ajastettuna täällä kirjoittelen, en sentään aattoani koneen äärellä vietä - enkä oleta kenenkään lukevan tätä =D
Saanko esitellä: isoin joululahjaprojektini ikinä. Helmikuussa hoksasin, että tammikuussa on Ravelryssa alkanut mysteerihuiviprojekti, jossa joka kuukausi julkaistaan yksi palanen ohjetta. Huivista luvattiin suorakaidetta, joten heti päätin tehdä huivin äidille jouluksi. Aikaakin olisi luvassa riittämiin. Pahoittelen kuvien laatua, en vain saanut selkeitä ja oikeanvärisiä, vaikka otin kaksi sarjaa kuvia eri paikoissa. Siitä syystä jokaisesta kuukaudesta ei ole omaa kuvaa, vaikka niin ajattelin.
Malli:
2010 Lace KALendar (linkki Ravelryyn)
Lanka: Malabrico Yarn Lace, huivin paino helmineen 148 g
Puikot: 4 mm
Koko: huivi on puolisen metriä leveä ja 202 cm pitkä
Yllä olevassa kuvassa on tammikuun vihje. Tämä kannusti kovasti jatkamaan neulomista, kun oli niin helppo ja nopea. Aloitin siis huivin helmikuussa ja eipä aikaakaan, kun olin tehnyt jo tammi- ja helmikuut. Vaan sitten tuli maaliskuun vihje, jossa sanottiin, että tarvitaan helmiä! Eihän mulla sellaisia ollut, kun en ollut ikinä neulonut helmiä mihinkään enkä tehnyt muitakaan helmitöitä. Helmiostoksille piti siis sännätä. Maaliskuun vihjeessä oli helmien lisäksi nyppyjä, neulo 7 nurin yhteen ja sitä rataa, joten eikös vain jäänyt huivi kaapin pohjalle lojumaan. Sitten tuli kuuma kesäkin, eikä voinut neuloa etenkään villaa.
Marraskuun puolivälissä sitten päätin, että jos vihjeet vielä saa, teen huivin kuitenkin jouluksi. Vihjeitä oli Ravelryssa aina vain kaksi kerrallaan, vanhat aina poistettiin, joten minulta jäivät tallentamatta vihjeet kesäkuusta lokakuuhun. Tammi-kesäkuun sai ostettua, joten sitä kautta hankin kesäkuun ja sitten käännyin ohjeen tekijän Carmen Oliverasin puoleen aneluineni. Sain kuin sainkin parissa päivässä kaikki vihjeet kokoon ja reunusta lukuun ottamatta ehdin hyvin neuloakin. Reunuksen jätin tosiaan tarkoituksella pois, koska siihen aika ei olisi riittänyt.
Mutta sitten se kauhutarinaosuus. Älkää tehkö niin kuin minä tein. Melkein pilasin huivin. Katsopa oikein tarkkaan alla olevaa kuvaa, etenkin reunaa. Sehän on huopunut, eikö!
Lanka, Malabrico Lace Yarn, meni nyt no-no-listalle lopuksi elämääni. Langasta lähti niin paljon väriä, että käteni olivat aivan punaiset joka kerta, kun olin huivia neulonut. Tietenkin siis kastelin ja liotin huivia monessa vedessä valmistumisen jälkeen, jotta käyttäjän vaatteet eivät värjäytyisi. Huuhdoin ja laitoin aina uutta, hyvin haaleaa, lähes kylmää vettä, mutta en saanut värinlähtöä loppumaan. Lopulta nostin huivin kuivumaan ja melkein sain sydänhalvauksen! Se oli huopunut monesta kohtaa kiinni itseensä, ja etenkin reunat olivat käpristyneet ja huopuneet. Jokin kumma joulumieli ilmeisesti oli kuitenkin läsnä, kun en laittanut huivia roskiin, en kironnut enkä edes itkeä pirauttanut. Kiltisti vain aloitin venyttelyn ja irrottelun ja sukeutuihan siitä kuitenkin ihan kaunis huivi, kun kaksi tuntia käytin aikaa.
Tässä pyyhe, jonka päällä huivia kuivailin muutaman liotuksen jälkeen.
Olisihan se pitänyt ymmärtää, että 100 % villa ei tykkään puristelusta ja edestakaisin vetvomisesta märkänä. Omaa tyhmyyttä. Mutta kyllä langanvalmistajankin pitäisi ymmärtää pestä väri pois langasta niin, ettei suurella työllä neulottu huivi värjää vaikkapa valkoista mekkoa, jos sattuu kesäinen tihkusade yllättämään. Ajatella, jos joku pitäisi huivia häämekkonsa kanssa ja tihkuttaisi vettä... No onneksi äitini, joka huivin sai, on jo naimisissa =D
On se silti kaunis, vaikka itse sanonkin. Ihan niin ilmava ja pörheä se ei ole kuin piti, mutta ei kerrota kellekään!