Liian pieni ja liian suuri

Lupasin, etten palaa asiaan ennen kuin on jotain valmista näytettävää. Nyt olisi sitten enemmänkin esiteltävää, mutta aloitetaan näistä joltisenkin epäonnistuneista räteistä, joiden kuvatkaan eivät ole erityisen onnistuneita. Motivaatio kuvaamiseen ja ylipäänsä mihinkään on kateissa. Jos joku löytää, palauttakoon välittömästi.



Malli: Robyn Waschloth, ohjeen voi ostaa täältä
Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo, 16 g
Puikot: 3 mm

Lankani oli ohuempaa kuin ohjeessa ja sitä oli vain 25 grammaa. Pelkäsin langan loppumista, joten jätin kuviota ennen neulottavia kerroksia pois vain todetakseni, että nyt lankaa jäi 9 g ja rätti on turhan pieni. Kyllähän sillä pöytää pyyhkii, mutta pari lisäsenttiä suuntaansa ei olisi tehnyt pahaa. Ohje oli muuten kauhea, sillä siinä ei ollut kaaviota ollenkaan. Riveittäin kirjoitetut ohjeet eivät sovi minulle sitten yhtään, joten piirsin kaavion ohjeen perusteella itse. On huomattavasti helpompi seurata ohjetta, kun näkee kuvion muodostumisen kaaviosta.

Saman tempun eli kaavion piirtämisen tein tätä, liian suurta rättiä varten.



Malli: Miss Meow Discloth (ohjetta myydään samassa paikassa kuin edellistä)
Lanka: Järbogarn Soft Cotton (softiudesta rohkenen olla eri mieltä), 42 g
Puikot: 5 mm

Ohjeessa taisi olla 4 mm tai 4,5 mm puikot, ja kun tein ihan ohjeen mukaan, rätistä tuli ikkunaverhon kokoa, jos pieni liioittelu sallitaan. En tiedä, päätyykö tämä ollenkaan rättikäyttöön, kun luulen näin ison olevan epäkäytännöllinen. Lisäksi tämä on epämiellyttävän tuntuinen ainakin nyt vielä pesemättömänä. Olen ostanut tätä lankaa joskus takillisen, enkä kyllä tajua miksi. Inhottavaa joustamatonta ja paksua, neuloksesta tulee harvaa ja epätasaista... Yök.

Tässä vielä toiset kuvat ilman kättä, jos niistä kuviot näkyisivät paremmin. Näitä eläinaiheisia rättejä olisi kiva tehdä, mutta en kyllä osta enää ohjeita samasta paikasta. Kaaviot on ehdoton vaatimus ohjeessa.

Ensi kerralla sukkaa, huivia ja vielä yksi rätti. Muutama päivä on aikaa teroittaa puikkoja ennen KYHiä.

Köh köh KYH

KYH tulee, olenko valmis? No en ole, kun on keskeneräisiä läjä, eikä neulominen ole oikein maistunut viime aikoina. Yritän siis toukokuun ajan saada keskeneräisiä valmiiksi tahi edes valmiimmiksi, jotta voi sitten hyvillä mielin KYHäillä.

KYH on siis kesäyön hullutus, joka oli viime kesäkuussa ensimmäistä kertaa. Siinä aloitetaan kesäkuun alusta juhannukseen saakka yksi työ joka päivä. Tänä vuonna "kilpailusarjoja" on kaksi, yleinen sarja ja sukkasarja, ja minä ajattelin tänä vuonna olla entistä hullumpi ja käydä käsiksi sukka-KYHiin. Aloitan siis kesäkuussa 26 sukat, joiden tulisi olla valmihina heinäkuun loppuun mennessä. Aion kyllä vähän fuskata tekemällä mm. pieniä sukkia osaksi ja osaksi paksuilla puikoilla tehtäviä tossukoita. En myöskään aio tehdä kaikkia sukkia 2 millin puikoilla, vaan aion käyttää puikkoja aina 2 millisestä 3,5 millisiin. Sukkain teon lisäksi tavoitteeni on saada kaapista pois viimeiset 7veikan jämät. Samaten jotain muuta paksuhkoa lankaa on, ja ohuiden jämistä aion pieniä sukkia.

Pitääkin hyvissä ajoin tehdä suunnitelma, ettei vain hyvää neulomisaikaa kulu kesäkuussa suunnitteluun!

Ensi kerralla lupaan blogata jotain valmista, tai sitten bloggaan seuraavan kerran vasta KYHin alettua, kun on jotain kerrottavaa siitä. Hyviä KYHäilyyn valmistautumisia kaikille!

Elelyä

Täällä ollaan edelleen, vaikka hijainen kausi näyttää jatkuvan. Olen pessyt parvekelasit, muutaman maton, täkit ja tyynyt, hieman opiskellut, tehnyt töitäkin välillä, viettänyt vappua lasten kanssa ja pelannutkin. Siinä se aika kuluu, eikä neulomaan niin kamalasti ole ehtinyt.

Olen saanut jostakin arvonnasta palkinnoksi Mirasol Hacho -lankaa, ja vasta nyt keksin sille arvoisensa käytön. Lanka on kirjavaa, joten se piti ottaa huomioon, ja toisaalta lankaa oli 100 g, eli se ei riittäisi kovin isoon työhön. Sitten löysin My So Called Scarfin, ja siinähän se sopiva malli langalle oli. Mallineule on helppoa, mutta aluksi kyllä huomasin tekeväni koko ajan virheitä. Mallissa esim. tehdään ylivetokavennuksia, mutta silmukkamäärä ei vähene, koska jokaisen kavennuksen yhteydessä pitää muistaa myös tehdä lisäys. Lisäys aluksi unohtui minulta joskus tv:tä katsoessa jopa koko kerroksen matkalta, eli yhtäkkiä huivi olikin kaventunut puoleen. Tarkkuutta se siis vaatii, ja vaikka yksinkertaista onkin, ei voi vain posottaa neuletta katsomatta. Mutta ai miten kaunista tulee! Kuvia sitten, kun on valmis.

Sain muuten miniän tartutettua tiskirättien neulojaksi. Sanoi tahtovansa neulottuja rättejä, joten annoin kerän lankaa. Koukkuunhan siihen jää!

Koska olen laiska kuvaaja, muistellaanpa sitten viime kesää. Mökille onkin jo ikävä. Näet oikein, katolla on joku: isähän se siellä kattoremonttia suunnittelee.

Haruni täällä taas hei!

Nyt olen valmis ja hieno! Valmistuin sunnuntai-iltana, eli tasan viikko sen jälkeen, kun silmukkani oli luotu. Täti todellakin neuloi minua vimmatusti. Olen ihanan pehmeä ja väriltäni jotain keväisen vihreän ja neonvihreän väliltä. Emäntä ei osaa päättää, minkä värinen olen, eivätkä kuvatkaan auta. Eri valaistuksissa näytän aivan erilaiselta.





Malli: Haruni
Lanka: Wollmeise 100 %, Frühling, 120 g
Puikot: 3,5 mm

Tuo täti aikoo laittaa minut harteilleen koulun lakkiaisiin tuossa puolentoista kuukauden päästä. Sitä ennen olen jemmassa, etten vain likaannu, rypisty, nöyhtäänny tai mitään. Tädillä ei vain ole mitään, minkä kanssa minut voisi laittaa, mutta siitäs sai, mitäs valitsi tällaisen värin.

Hei, olen Haruni!

Tulin vain esittäytymään. Nimeni on Haruni. Näytän kauhealta mytyltä, mutta isona minusta tulee hieno. Olen kasvanut nyt noin puoleen koostani. Tuo täti, joka minua neuloo hullunkiilto silmissä, on aivan transsissa minun neulomisestani. Saatan valmistua siis piankin. Ai niin, olen Wollmeisen Frühlingiä.

Viikot vierähtelevät

Taas on viikko mennyt edellisestä postauksesta, eikä se edes tunnu pitkältä ajalta. Tai eihän se tietty olekaan, mutta kun ennen, vanhoina hyvinä aikoina kirjoittelin paljon useammin ja kuviakin oikein oli. Vaan ei enää. Olen kyllä ollut huomaavinani saman ilmiön laajemminkin blogistaniassa, mikä koituu sikäli onnekseni, että blogien lukutahtikin on hidastunut päivitystahdin rinnalla.

Neulomistahti ei ole hidastunut kuitenkaan, vaan ihan on ennallaan. Wollmeiset tulivat tammikuussa takavasemmalta, ja nyt ne ovat valloittaneet pikkusormen lisäksi puikot ja lankakaapista aimo-osan. Vastineeksi ei-niin-mieluisaa-lankaa sain sentään myytyä kilon pois.

Startiitti vaivaa, vaikka entisiäkin keskeneräisiä olisi vaikka vähän naapurille antaa. Tosin en kyllä raaskisi niistäkään luopua, ne on mun ja ne on ihania keskeneräisiä! Yrittäköönpä vain joku tulla ottamaan mun ihanat puikkoni ja Wollmeiseni, niin täältä pesee! Lyön yrittäjää jämälangalla!

Tsau! Nyt menen höperöimästä takaisin tuonne sohvalle ja Harunin pariin.

Lisää pieniä valmiita ja SYT

Viimeistelykeiju on vieraillut ja saanut aikaan taas pinon pieniä neuleita.



Malli: Wanida-sukat, Cookie A:n kirjasta
Puikot: 2,25 mm neliskanttiset puikot
Lanka: Shepherd Sock, Chocolate, 68 g
Koko: 37-38



Näiden sukkien neulominen on kestänyt ja kestänyt. Ensimmäinen sukka jostain syystä takkusi kovasti, mutta toinen tulikin sitten pitkän tauon jälkeen nopsasti. Mallissa ei siis ole mitään vikaa. Taidanpa tietää, kuka nämä saa, jos vain ovat sopivat. Itse en tarvitse tällä haavaa uusia sukkia.





Malli: Peruslapasia ilman ohjetta
Puikot: punaisissa 3 mm, sinisissä 3,5 mm
Lanka: punaiset Viking Froya 32 g, siniset Novita Samos 32 ja 28 g
Koko: 2-5-vuotiaille jotakuinkin

Ja sitten juuri postin tuomaa. Räveltämössä vinguin, että tarvitsen puikkopussia sukkapuikoille. Olen säilyttänyt puikkoja alkuperäisissä koteloissaan ja kotelot ovat olleet pienessä Ilves-tölkissä. Puikkokokoelma on kuitenkin niin sekalainen seurakunta ja osa pusseista on ihan rikkinäisiä eikä niissä ole kokomerkintöjä, joten halusin pussin, johon kaikki sukkapuikkoni mahtuvat kokojärjestyksessä. Nyt saan puikot kätevästi yhteen paikkaan, joka vieläpä kulkee helposti neulekopassa mukana.

Kiitoksia Kielopiha-blogiin rullasta!