Suuren sukkahaasteen huhtikuun haasteena on tehdä erilainen kantapää kuin aiemmin. Olen tekemässä paraikaa sukkia, joiden kantapää tehdään jälkikäteen. Maaliskuun haasteena oli käyttää ihkulankaa, joten ihkulangan varjolla saatoin tehdä erikoiset kantapäätkin jo etuajassa, kun en malttanut odottaa huhtikuulle asti.
Malli:
Double Heelix, Knittystä
Lanka: Shibui Sock, ikuisuuden vanhoja varastoja 72 grammaa
Koko: 38-39, jostain syystä saan nyt koko ajan aikaan vähän väljiä sukkia, tarvetta olisi pikemminkin omaa kokoani vähän pienemmille tai sitten miesten koolle
Puikot: 2,5 mm
Heelixit aloitetaan kantapäästä, neulotaan ensin tämä kantapään pyörylä. Ohje on tältä osin ihan kauhea, enkä olisi varmasti selvinnyt haasteesta ilman videota, joka ohjeessa on linkkinä. Sitä seuraamalla saa pyörylän hyvin alkuun ja loppu sukka onkin ihan lastenleikkiä, pelkkää sileää. Ohjeesta on Ravelryssa myös suomennos, mutta se taitaa olla käännösohjelmalla tehty, sillä äidinkielen opettajan sielu ei kestänyt sitä lukea.
Lopputulos on kiva ja nyt voin sanoa tehneeni (ja osanneeni) nämä sukat, mutta eivät kantapääkokeilut mitenkään erityisesti ole innostaneet. Tekeillä olevat jälkeenpäin tehtävät kantapäät saavat jäädä viimeisiksi kokeiluiksi, sitten palaan taas tavanomaisempiin ranskalaisiin, hollantilaisiin, tiimalaseihin ja mitä kaikkia niitä onkaan.
Orava-sukissa onkin ihan tavallinen tiimalasikantapää. Näillä sukilla osallistuin Sock Knitters Anonymous -ryhmän huhtikuun kirjoneulehaasteeseen.
Malli:
Squirrel Socks, ilmaisohje ladattavissa Ravelrysta
Lanka: Wollmeise Twin, värit Wilder Mohn (punainen), Natur ja nimetön harmaa. Yhteensä 100 grammaa.
Puikot: 2,5 mm
Koko: 38-39, juu, nämäkin on vähän väljät itselleni
Malli oli muuten oikein mukava ja kiva neulottava, mutta oudosti silmukoita kavennettiin 64:stä 62:een juuri ennen varren kirjoneulokuviota (nämä on siis aloitettu varpaista). Minun sukissani nimenomaan tuossa varressa pitäisi olla enemmän silmukoita kuin muualla, varsinkin jos kyse on kirjoneuleesta. Jouduinkin vähän lisäämään silmukoita kuvioiden väliin ja silti sain aikaan liikaa kiristävät oravat, jotka jalassa vääntyvät kummallisen muotoisiksi. Ovat vähän reissussa rähjääntyneen oloiset oravat, ja ylipainoakin tuntuu niille kertyneen. Kirjoneule siis vaatii vieläkin opettelua, mutta en aio tästä lannistua.
Sukkateemalla täällä taas ensi kerralla jatketaan. Jos sukat jo tulevat korvista, valitan, ei täällä muuta nähtävää tule olemaan. Calligraphy Cardigan on raukka ihan yksinään sohvan selkänojalla ollut jo viikkoja. Ehkä se pitäisi siirtää kaappiin keräämästä pölyä ja kaivaa syssymällä taas esiin.
