KYHäyksen loppuraportti

KYHäily päättyy huomenissa, ja tässä tulee loppuraporttia. Aloitetaan viimeisistä valmistuneista töistä. Onneksi oli tämä deadline, muuten jälkimmäinen näistä olisi jäänyt vieläkin valmistumatta.

Tässä ensin yksinkertainen pannunalunen. Virkattu läpyskä, huovutus 60 asteessa ja pykäpistoja reunassa - yksinkertaista mutta aika kaunista itse asiassa. Pykäpistoja väkertäessäni alkoi kummasti tietyn ihmisen kuva tulla mieleen, joten eiköhän tämä löydä paikkansa maailmasta. Kuvassa läpyskä kokeilee pöytäliinan tehtäviä, mutta ei aio jäädä niihin hommiin.



Malli: virkattu ympyrää niin kauan kuin lankaa riittää, huovutus 60 astetta
Lanka: Fritidsgarn, 84 g, pykäpistoissa Silkegarnin pätkä
Koukku: 8 mm

Nämä vaippahousut eivät sitten olekaan kovin kauniit, vaikka eivät nuo värit niin rumilta kuvassa näytäkään kuin luulin. Housut on tehty Ottobren mallilla, josta en tykkää yhtään. Sillä tulee mielestäni valtavan leveitä ja lyhyitä housuja, ainakin minun käsialallani. Muokkasin housuja vähän kapeammiksi ja tein pyörönä, lisäksi takaosaan tein pari ylimääräistä kerrosta.

Malli: Ottobren vaippahousut
Lanka: virolainen hahtuva, 58 g
Puikot: 5 mm
Koko: ohjeen pienempi vähän pienemmällä silmukkamäärällä

Sitten KYH:n kokonaisraporttiin. Aloitin projektin 5.6., eli neljä ensimmäistä päivää jäi rästiin. Kaikki muut työt sain valmiiksi, paitsi sen ainoan isomman aloituksen, eli Revontuli-huivin. Se on niin pahasti vielä vaiheessa, että voin jo julistaa sen jäävän kesken, vaikka vielä olisi päivä aikaa tehdä. Kirin kiinni myös neljä alkupäivää, joten ihan hyvä saldo kaiken kaikkiaan.

Taktiikkani leikissä oli, että saisin tämän varjolla tehtyä sellaisia tylsähköjä pikkutöitä, joille oli joko tarvetta tai jotka olivat kauan olleet työlistalla. Näin kävikin, sillä leijonan osa töistä on tiskirättejä, joita tarvittiin sinne sun tänne. Työt tietysti helposti valmistuivatkin, koska olivat niin pieniä ja helppoja. Sain jopa joitakin lankoja käytettyä, joille ei ollut mitään suunnitelmaa ja joista tahdoin eroon. Hyvä hyvä. Lankaa käytin yhteensä 964 g, wow! Oikein onnistunut projekti!

Tässä vielä kollaasi kaikista valmistuneista, joista on kuva. Kaksi tiskirätti jätin kuvaamatta tavanomaisuutensa vuoksi ja yhdet vaippahousut unohdin kuvata. Klikkaa isommaksi.



1.6. patalappu
2.6. barbin mekko
3.6. tiskirätti
4.6. tiskirätti
5.6. pannulappu
6.6. En Pointe -tossut
7.6. pannulappu
8.6. tiskirätti
9.6. Bluebell-pipo
10.6. 7v sukat
11.6. virkattu pannulappu
12.6. pannulappu
13.6. vaippahousut
14.6. vaippahousut
15.6. tiskirätti
16.6. tiskirätti
17.6. vaippahousut
18.6. pannulappu
19.6. Revontuli-huivi, kesken
20.6. baskeri

Kiitokset KYH-emännälle hauskasta tempauksesta. Ensi vuonna uudestaan, eikö?

Lankalakko

Kuten tuossa pari postausta sitten vaahtosin, aion aloittaa - tai olen jo aloittanut - langanostolakon. Tarkoitus oli pitää lakkoa vuoden loppuun, mutta sitten ajattelin, että voisihan sääntöjä olla saman tien enemmänkin.

Makepeace herätti kommentillaan pohtimaan myös sitä, mitä järkeä on kieltää itseään ostamasta lankaa. No, ei varsinaisesti mitään, mutta syksyllä (mikäli elokuuta voi syksyksi sanoa) on aina kiva ALOITTAA kaikenlaista. Monethan aloittavat laihdutuksen, kuntoilun tai jonkin kurssin. Minä aloitan lankalakon.

Säännöt - erittäin tiukat - ovat seuraavat.

Langan ostaminen:
- Itselleni voin ostaa lankaa vain siinä tapauksessa, että jokin neule jää ilman kesken. Ennen kauppaan ryntäämistä on kuitenkin tutkittava oma varasto perusteellisesti, ettei sieltä vain löytyisi lankaa, joka sopii tarkoitukseen. Tämän jälkeen pitää huudella täällä blogissa, josko jollakulla olisi tarvittava määrä joutilaana.
- Lahjaksi voin ostaa lankaa, mutta ei lahjaneuleisiin, jotka itse neulon. Lahjatkin on tehtävä olemassa olevista langoista.

Lakko päättyy, kun jokin seuraavista on totta:
- Päivämäärä on 1.1.2010.
- Lankamäärä on 10 kiloa (nyt on yli 15, joten ei taida ihan helposti toteutua).
- Olen neulonut viisi puseroa tai vastaavaa vaatekappaletta (bolerot yms. pikkupuserot otetaan siis mukaan), viidet sukat ja viidet lapaset. Tähän ei kelpuuteta mukaan boleroa, joka on muutamaa kerrosta ja viimeistelyjä vaille, mutta mukaan kelpaavat kaikki muut keskeneräiset, koska ovat niin pahasti kesken.

Jospa tämä viimeinen kohta saisi minut vimmattuun neuletahtiin ja vaikkapa käymään käsiksi keskeneräisiin, joita en saanut ufoilun aikana tehtyä ;o) Mahdottomaltahan se kuulostaa, mutta toisaalta suunnitelma on useampaankin puseroon, ja osa neulotaan isoilla puikoilla. Lomaakin on vielä jäljellä, joten ehkäpä Cannes-pusero tai Malibu-pusero valmistuisi vielä loman aikana.. (Ainahan sitä voi kaikkea kuvitella.)

Keksi sinäkin omat sääntösi ja lähde mukaan! Kaksin aina kaunihimpi, tai vielä isommalla porukalla kaunehin!

Seuraavassa numerossa KYH-loppuraportti.

Ohi on

Ensinnäkin kiitokset Marjutille tehokkaasta pitsineuleiden poissapitämisyrityksestä. Juuri nyt työn alla oleva bolero on kyllä tehokas karkote sekin, nimittäin kahden pienen hihan tekeminen tuntuu tuskalta: aina vain sitä samaa saa.. siis samaa kuviota. Eikä se lopu koskaan.

Joka kesä saapuu ompeluinnostus, joka kestää hyvin vähän aikaa. Eilen se tuli, ja nyt se on ohi. Mummon vanhalla Husqvarnalla huristelin innon pois.

(Klik isommaksi)

Innostus lähti oikeastaan tästä Tikkunuottasilla-blogin postauksesta. Mullakin oli trikoita kaapissa, viime kesänä alesta ostettuja Nansoja, ja ajattelin tehdä tuon saman tunikan SK 4/2009:stä, mutta kuten kuvista näkyy, samanlaista ei tullut lainkaan. No joo, tulipahan tunika tehtyä. Trikoon ompelu ei ole mukavaa, ja kaksoisneulaa kaipasin. Luulin, ettei minulla ole sellaista, kunnes koneesta katkesi neula ja löysin uutta etsiessäni myös kaksoisneulan. Tietenkin sitten, kun tunikan helma oli jo ommeltu... Kai sitä kotona voi käyttää. Kuvatkin ovat huonoja, kun piti itse niitä näpytellä.

Muut ompelukset onnistuivatkin sitten ihan suunnitellusti. Vihreä kassi on Marimekon vahakangasta, ja siitä tuli tuollainen jättimäinen lötkökassi vaikkapa uimakamppeiden kuljettamiseen. Idea on Modasta 3/2009, vaikkakin ohjeen mukaan kassista olisi tullut vieläkin suurempi. Musta-valko-harmaat kassit tein pikaisesti Hemtexin alennustableteista. Kukallisessa on ihan vain kaksi tablettia ommeltu yhteen ja siihen sangat kiinni, koivukuvioiseen tein vähän pohjaakin, jotta sinne mahtuu ruokaostoksia.

No niin, nyt ei sitten tarvitsekaan ommella mitään noin puoleen vuoteen, mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa ;o)

Matkakertomus, osa VII: Mikkeli 6.-8.7.

Savonlinnan jälkeen päätimme vielä pysähtyä pariksi päiväksi Mikkeliin, ihan vain huviksemme. Itse olen käynyt siellä joskus yli parikymmentä vuotta sitten, joten teki mieli kurkistaa uudelleen. Ensi töiksemme kävimme täällä.



Minulle kävi sellainen hassu juttu Pirtin kehräämön myymälässä, että jouduin poistumaan sieltä melko nopeasti. Kiersin liikkeen kyllä läpi, mutta siinä vaiheessa lampaan haju otti niin paljon nenään, että oli lähdettävä ulos. En siis ostanut mitään, mutta toisaalta ei ollut aikomustakaan, kun ei minkään erityisen tarvetta ollut.

Myös Kenkäverossa kävimme. Sieltäkään en ostanut mitään käsityöaiheista, pari korttia ja rieskaohjeita Marttojen myymälästä.





Savonlinnassa meille osui aika huono sää, ne kylmät päivät heti hellejakson jälkeen, mutta Mikkelissä aurinkokin näyttäytyi ja helli meitä. Tässä muutamia otoksia. Pilvien kuvaaminen on jotenkin oudosti kiehtovaa, joten niitä tuntuu löytyvän kamerasta. Cumuluksia Cumuluksen yllä. Osa kuvista aukeaa reilusti suuremmiksi klikkaamalla.









Sen verran täytyy sanoa, että älkää hyvät ihmiset majoittuko Visulahdessa, ellei teillä ole lapsia mukananne: aikuisille siellä ei ole mitään tekemistä. Jotenkin kuvittelin sellaista Ikaalisten kylpylän tai Serenan tapaista, kun netissä puhuttiin vesipuistosta. Olin ajatellut käydä kosmetologilla tms. siellä ollessamme, mutta en sitten käynyt ;o)

Tämä olikin viimeinen matkakertomuksen osa. Mikkelistä menimme vielä takaisin Keuruulle mökkeilemään, ja sieltä suoraan kotiin, kun miehellä alkoivat työt. Tästä eteenpäin siis tiukemmin käsityöasiaa tässä blogissa!

Hamstrausta ja jotain valmistakin

Aloitellaanpa valmistuneista, jotka ovat hyvin pientä kokoa. Raitasetti on Sumulle, koko noin 70 senttiä, vihreät sukat Ahdille, koko lienee jotakin 25-26 paikkeilla. Vihreät sukat kuuluvat KYHäilyyn, aloitettu 10.6., mutta raitasetti on KYHäilyn jälkeisen jatkostartiitin kourissa aloitettu.



Malli: Raidallinen myssy Novita kevät 2007, malli 76, sukat ja lapaset perusmallia
Lanka: Novita Wool neliraita, yhteensä 100 g
Puikot: 3,5 ja 3 mm
Koko: n. 70 cm, pipo ainakin on kovin joustava ja mahtuu varmasti pitkään

Malli: vihreät sukat perusmallia, KYH 10.6.
Lanka: Novita 7 veljestä, 54 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: n. 25-26

Tänään harrastin shoppailua ja terassilla istumista ystävän kanssa. Hobboksilta matkaan lähti tällainen virkkauskirja - virkkaukseen kun tunnun hurahtaneen ainakin hieman. Ihan ok kirja, ei mikään järisyttävä mutta ainakin paria mallia voisi yritellä. Kirjan kanssa kuvassa myös Titityyn sukkaklubin viimeinen lähetys, joka tällä kertaa osui oikein nappiin: PukkIlua ihanan sinisenä.





Kirjan lisäksi ostin "hieman" muutakin. Nyt on nimittäin niin, että aloitan langanostolakon loppuvuodeksi, ja piti käydä langat yhteen kesä-Novitan puseroon hakemassa. Kävin Lauttasaaren tehtaanmyymälässä (jossa kehuttiin keltaista Cottonista neulomaani puseroa), ja löysin Cannesia sen 600 grammaa, jota kaipasinkin. Ostin myös hopeanväristä Malibua kilon, se kun oli hyvässä alennuksessa, ja osalle siitäkin on jo käyttö valmiina. (Siis jos ehtis tehdä kaiken.)



Menitassakin kävin, mutta sieltä selvisin ulos ilman lankapussia. Ostin vain pari ristipistojuttua, sian ja lehmän. Teen joskus ;o) Kummallista muuten, että Novitan tehtaanmyymälässä Puro-kerät maksoivat 3,30 € mutta Menitassa vain 2,95 €. Luulisi asian olevan toisin päin, mutta ehkei Novita tahdo kilpailla jälleenmyyjiensä kanssa.

Nyt sitten lankavaraston lukemat ovat ponnahtaneet aivan uusiin sfääreihin, joten on hyvä aloitella lakkoa. Sukkalankaa on, puserolankaa on useampaan puseroon, myssylankaa on, lapaslankaa on, puuvillaa on, huopuvaa on, ohutta ja paksua.. Ei siis liene mitään tarvetta ostella lankoja. Lähdetkö mukaa?

Matkakertomus, osa VI: Savonlinna 2.-6.7.

Keuruu sai pahan kilpailijan maailman kauneimpana paikkana. Savonlinnaan ihastuin kovasti, eikä lainkaan pelkästään Olavinlinnan vuoksi.











Olimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa oopperajuhlilla ja heti piti tietysti ängetä ensi-iltaan. Suunnittelemme jo ensi kesän matkaa, joten siitä voinee päätellä, että onnistunut reissu oli.



Hieman pohditutti, mitä sitä päällensä osaa laittaa ja kuinka osaa käyttäytyä asian vaatimalla hartaudella. Hyvin meni kuitenkin, sillä löysin tämän kaislasta tehdyn laukun Savonlinnan torilta, ja se sopi hyvin punaisen boleroni kanssa. Käytöksenkin puolesta selvisimme ihan mainiosti, sillä emme olleet humalassa emmekä väliajalla oksentaneet lasinkeräysastiaan, kuten eräskin yleisön edustaja... Aika käsittämätöntä maksaa lipusta melko paljon ja sitten olla niin humalassa, että joutuu heitetyksi pihalle esityksen puolivälissä...



Oli tainnut miekkonen käydä täällä Hilpeässä munkissa ennen esitystä?

Suosittelen

Vaihteeksi ihan muuta asiaa. Kesällä on tullut taas luettua enemmän. Näitä voin suositella muillekin.



Orwellin Vuonna 1984 on klassikko, joka on sinänsä hyvin karmiva yhteiskuntakuvaus. Vielä karmivammaksi osoittautui kuitenkin Maarit Verrosen Karsintavaihe, koska se on niin lähellä nyky-Suomea, että kaiken tämän voi kuvitella toteutuvan - osa asioista onkin jollain tasolla jo totta.

Kaksi alinta kirjaa, Jonathan Coen Unen talo ja Antonio Tabucchin Intialainen yösoitto ovat sitten ihan toista maata. Unilla on kummassakin iso merkitys, Unen talossa jopa tutkitaan unia ja unihäiriöitä. Unen talossa on jännittävä juonikin, Tabucchissa juonella ei ole niin suurta merkitystä, tunnelmilla enemmänkin.

Lopuksi vastaus edellisen postauksen kilpailuun, johon Arja tiesi vastauksen hetimiten. Tästä paljastuu, että Savonlinnassakin on käyty, mutta siitä lisää ensi kerralla. Arja, laita mulle sähköpostilla osoitteesi, niin lähetän jonkin palkinnon!