Jämistää

Ilmoittauduin jämäilyyn mukaan. Joo, kolme puseroa ja salayllätys kesken, kyllä tähän tarvittiin ehdottomasti vielä jämäkuu..

Siivouspäivän tuloksia

En ole ennen tiennyt, että siivoamalla valmistuu neuleita. Oletteko te?

Sain eilen siivouskohtauksen, joka ei suinkaan kohdistunut asuntoon kokonaisuudessaan vaan ainoastaan lankakoreihini ja -kaappiin. Siivosin olohuoneessa sijaitsevista lankakoreista pois langat, jotka eivät juuri nyt kiinnosta, ja samalla raivasin pohjalta turhat vyötteet yms. roinan. Lähes valmiita neuleitakin löytyi, päättelyneula vain oli ollut hukassa...



Malli: Birdcage Mittens, 60 Quick Knits -kirjasta
Lanka: Cascade 220, värit Sunflower ja Dark Chocolate, 82 g
Puikot: 3,5 ja 3,75 mm
Koko: ohjeessa yksi koko, tuli melko sopivat itselleni, eli M-koko luulisin



Kirjoneuletta en ollutkaan taas aikoihin tehnyt, ja kyllä aluksi tuntui tulevan epätasaista. Kastelu kuitenkin auttoi, ja ihan hyvät tuli. Peukalo on erinomaisen muotoinen minulle, kämmeosa saisi olla muutaman silmukan kapeampi. Mutta mahtuupa nyt toiset alle.

Tein samasta kirjasta myös Textured Tam -nimisen baskerin, josta tuli aivan liian matala - korvien pitää peittyä minun hatussani - ja se koki purkutuomion. Ja sitten tuli kevät, eikä enää huvita yhtään neuloa talvivarusteita. Siirsin siis Cascadet odottamaan tulevia kuukausia ja kaivelin lisää kaappia.

Minua on alkanut ärsyttää se, että innostun aina ostamaan yhden kerän jotain hienoa sukkalankaa, joita nyt tuntuu koko kaappi olevan täynnä. Koska en sukkia kuitenkaan ihan koko aikaa viitsi neuloa ja koska kaikki sukkalankoina myytävät langat eivät sovellu sukkiin, kaappi on täynnä lankoja, joille en keksi käyttöä. Aikomukseni oli, että kävisin nämä ns. paremmat langat läpi ja laittaisin myyntiin, mutta mutta.. En oikeastaan löytänytkään lankoja, joita raaskisin myydä =D

Sen sijaan löysin kaksi ufoa. Tämä kuvassa oleva on ollut tekeillä reilun vuoden - öh, tai en edes tiedä, en löytänyt blogistani mainintaa aloittamisesta enkä Räveltämöönkään ole näköjään kirjannut - Honeybee Cardigan Wollmeisesta. Tämä on jäänyt kesken, koska helma vaati pingotusta koon varmistamiseksi ja hihoista yritin jotain omaa versiota, joka ei oikein ottanut tulta alleen. Nyt sain helman pingotettua ja hihan alun purettua. Uutta yritystä pukannee.

Kuvatta jäi nyt se toinen ufo, jota jo eilen jatkoin kovaa kyytiä. Se on ihan perusneule, ylösalaisin raglan, valkoista sileää neuletta. Tämä jo selittääkin, miksi se on jäänyt kesken: tylsää neulottavaa. Mutta eilen jo toinen hiha valmistui - ehkä, ellen pura vähän - ja toista aloittelin. Uusia ideoitakin on taas vaikka kenelle jaettavaksi, toivottavasti ufot etenisivät edes vähän ennen liiallista intoutumista; raglan on ollut kesken yli kaksi vuotta...

Myssysiä lisää

Lisää Aviatrix-pipoja pukkaa. Tässä nämä nyt ovat tältä erää, ihan heti en tee enempää, kyllä viisi riittää yhteen putkeen..

Aika samankokoisia näistä tuntuu tulevan, kun tämä vihreä 2-4-vuotiaan koolla tehty on juuri passeli 2-vuotiaalle, jolle oli aivan passeli myös 18-kuukautisen koolla tehty. Tämä ei vielä ole kummallista, mutta kun samalle 2-vuotiaalle sopi hyvin myös alemman kuvan 12-kuukautisen myssy, voi jo ruveta ihmettelemään, onko myssyissä mitään kokoeroa. Mallin joustavuus selittää asian.



Malli: Aviatrix-pipo ja lapaset omasta päästä (worsted-langanpaksuus)
Lanka: Cascade 220 Superwash, noin 70 g yhteensä
Puikot: 4 ja 5 mm pipossa, lapasissa 3,5 ja 3,75 mm
Koko: 2-4-vuotiaan koon mukaan silmukat, mutta tein puoli nroa pienemmillä puikoilla.
Pipon koristenappi jokin kaukainen käsityömessuostos, en muista valmistajaa.

Malli: Aviatrix edelleen (DK-lanka)
Lanka: Schoeller Stahl Limbo, 34 g
Puikot: 3,5 ja 3,75 mm
Koko: 12 kk (muistaakseni?)

Sen verran lyhennettyjen kerrosten neulominen vaatisi vielä harjoittelua, että nyt oikealla puolella langankierron ja silmukan yhteen neulominen jättää melko selvät jäljet, jotka eivät asettuneet ainakaan pelkällä pipon kostuttamisella. Nurjalla puolella tehdyt eivät näy ollenkaan, joten teen varmaan jotain väärin oikealla puolella. Pitääpä ensi kerralla tutkailla asiaa, mutta nyt tosiaan saa näiden neulominen vähäksi aikaa riittää. Lopullisesti en kyllä ohjetta hautaa, oli niin hauska!

Käväisin käsityömessuilla Vanhassa satamassa pari viikkoa sitten ihan vain tuota vihreätä Cascadea ja yhtä toista lankaa Titityyn osastolta hakeakseni. Menin lauantaiaamuna klo 11 messuille (oli auennut klo 10), ja laitan nyt tänne muistiin tulevia vuosia varten itsellni moton: Käsityömessuille ei kannata maksaa 10 euron pääsymaksua siksi, että aikoo säästää postimaksut eikä jaksa odottaa muutamaa päivää langan saapumista.

Messuilla oli ihan kamalaa: Titityyn osasto oli samassa paikassa kuin ennenkin, joten olin 10 minuuttia saapumiseni jälkeen tehnyt ne ostokset, joita varten sinne menin. Muu oli ajanhukkaa, kun mitään en nähnyt enkä päässyt eteenpäin. Yritin kyynärpäätaktiikalla edetä mm. Hobboksin osastolle ihan sisälle asti, mutta silti ei ollut tilaa katsoa mitään enkä meinannut päästä osastolta pois, kun niin moni yritti samaan aikaan tunkea sisään. Yhden pellavatunikan ostin lennosta eli sovittamatta Coconaten osastolta, kun se oli puoleen hintaan. Sovittaa olisi pitänyt siinä kaiken kansan näkyvillä ja ihmispaljoudessa, joten otin 50 euron riskin, ettei tunika sovikaan. Sopii se, mutta enpä taida enää vaivautua kässämessuille, sen verran mukavuudenhaluiseksi olen tullut. Pitäkää tunkkinne.

Myssylöitä

Miniä pyysi tekemään kaksivuotiaalle myssyn, jonka oli nähnyt tuttavansa lapsen päässä. Ohjekin oli tiedossa ja vieläpä ilmaisohje netissä. Mikäs sen helpompaa mummolle! Tykkään neuloa valmiista ohjeista enkä niinkään soveltaa ja säveltää itse, etenkin silloin, jos tekee jollekulle muulle kuin itselle. Itselle voi aina sovittaa, mutta muille tehdessä valmis ohje mittoineen on paras.

Malli on Aviatrix ja ohje on täällä. Ohje olikin erinomainen, joten innostuin vähän... Nuori serkkunikin sai juuri vauvan muutama päivä sitten, niin alkoi vähän pipottaa lisää.



Hehkutan ohjetta: ensinnäkin sen saa ilmaiseksi kolmella eri kielellä. Toiseksi ohjeessa on seitsemän eri kokoa eli vastasyntyneestä nelivuotiaaseen. Kolmanneksi kokomerkinnät on varustettu iän lisäksi päänympärysmitalla. Ja neljänneksi tulee ehkä se paras: ohje on kirjoitettu kolmelle langanvahvuudelle, joten taatusti löytyy kaapista sopivaa lankaa työhön eikä tarvitse itse muutella silmukkamääriä vastaamaan omaa lankaa. Ohje minun makuuni, olisin maksanutkin tällaisesta ohjeesta mielelläni!

Ensin tein vihreä-ruskean pipon, vähän niin kuin ohjetta kokeillakseni. Vihreän tai ruskean sävyjä miniä toivoi, mutta tässä taitaa olla vähän väärää sävyä silti. Katsotaan, jos käyn kaupassa hakemassa vielä paremmin pukuun sopivaa vihreää.



Tässä vielä tarkemmat tiedot myssyistä.

Lanka: Vihreä-ruskeassa Maija, 38 g, (langanpaksuus sportweight)
Puikot: 3 mm ja 3,25 mm
Koko: 18 months, päänympärys n. 49 cm



Lanka: Valkoisessa Grignasco Topwool, 26 g, (langanpaksuus sportweight)
Puikot: 3 mm ja 3,25 mm
Koko: 3 months, päänympärys n. 40 cm



Lanka: Ruskeassa Rowan Felted Tweed, 18 g, (langanpaksuus DK)
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm
Koko: newborn, päänympärys n. 37,5 cm

Tunnustan, että neljäskin on jo nappia vaille valmis.

Aina samat ongelmat?

Jos on opettaja, tarkoittaako se, ettei voi itse oppia mitään? Siltä välillä vaikuttaa... Valokuvauksesta en näemmä opi mitään, mutta se kyllä - myönnän - johtuu ihan opettelun puutteesta. En jaksa panostaa asetusten opetteluun tai oikean valaistuksen hakemiseen ja siksipä taas kuvat ovat epätarkkoja ja korostavat kaikkea muuta paitsi kuvauskohdetta.





Sen sijaan nyt päätin oppia viimeinkin, että kotimaisten lehtien ohjeissa lastenvaatteiden koot ovat mitä sattuu eli kaksivuotiaalle kaksivuotiaan koolla tehty vaate mahtuu vähintäänkin kolmevuotiaalle isoveljelleen ellei isommillekin lapsille. Miksi ohjeissa ei ole senttikokoja, eiväthän ihmiset edes lapsina ole samassa iässä samankokoisia?

Toiseksi en tykkää siitä, että joudun itse arvaamaan puolet ohjeen sisällöstä. Olen tottunut ulkomaisten lehtien ja kirjojen ohjeisiin, jotka ovat välillä naurettavankin yksityiskohtaisia, mutta otan mieluummin liian yksityiskohtaiset kuin epämääräiset ohjeet. Esim. tässä villapaidan ohjeessa oletettiin, että neuloja tietää ja hoksaa itse monia asioita, kuten kuvioiden kohdistamista eri kappaleissa ja hihojen yhdistämisissä. Kyllä hoksasin juu, mutta entäpä se neuloja, joka ei ole ennen tehnyt raglanpaitaa tai palmikoita? Jos maksan ohjeesta, haluan, että se on kaikilta osin valmis ohje. Käytin vielä samaa lankaakin kuin ohjeessa, väriä myöten, joten minun ei pitäisi joutua itse pähkäilemään mitään. Jouduin silti. (Tosin myönnettäköön nyt, etten maksanut tästä ohjeesta kuin välillisesti; sain Modan näytenumeron Parnasson tilauksen kylkiäisenä.)



Malli: Moda 1/2011
Lanka: Sandnesgarn Sisu, 182 g
Puikot: 2,5 mm ja 3 mm
Koko: ohjeen 2-vuotias

Toivon siis selkeyttä ohjeisiin ja senttikokoja. Kotimaisille lehdille tuntuu tosin olevan turha esittää mitään toiveita. Novita pilasi maineensa mallikopioinnillaan jo aiemmin ja nyt saman on tehnyt Suuri Käsityölehti. Nettineulojalle asia on jo tuttu, mutta koska blogiani lukee muutama sellainenkin ihminen, joka ei seuraa neulemaailmaa muuten, vaahtoan asiasta minäkin.

Kyse on siis siitä, että Elizabeth Zimmermannin vanha klassikko-ohje Baby Surprise Jacket on julkaistu uudessa SK:ssa ilman mainintaa alkuperäisestä suunnittelijasta. Ravelrystä luin, että aktiiviset neulojat ovat kysyneet ohjeen oikeudet omistavasta yhtiöstä, onko SK:lla ollut oikeus ohjeen julkaisuun. Ilmeisesti ei ole ollut, joten nyt jännityksellä seurataan, miten asia etenee. Toivottavasti yhtiö älähtää kovaa, ja toivottavati tämä jupakka nyt viimeistään opettaa suomalaisetkin käsityölehdet katsomaan vähän ympärilleen: siis nettiin, jossa jo kaikki muut ihmiset ovat. Jos vaikkapa päästäisiin törkeän kopioinnin lisäksi eroon niistä naurettavista lehdissä "uutuuksina" esitellyistä jutuista, joita nettineulojat ovat jo vuosia tehneet.

Olen rakastunut...

... harmaaseen...



... Cascadeen...



... ja tähän kirjaan...

Harmaat Sisut ja Maijat lähetti Tapio Päntäneeltä. Cascadet ja kirjan 60 Quick Knits lähetti Titityyn Tiina Jyväskylästä. Harmaa jostain syystä miellyttää silmää juuri nyt tajuttomasti, joten sitä piti saada useana eri lankana. Sisuista on jo syntymässä yhtä juttua, vaikkakin taitaa tulla liian iso. Tulkoon. Käyttäjä on kasvavaa sorttia. Maijaa ostin muuten vain, kun se on hyvää lankaa.

Cascaden 220:sta olen yhtäkkiä alkanut tykätä; ensimmäinen vaikutelma siitä oli, että jaa tämmöistä tavallista villalankaa, mutta nyt mieli on muuttunut. Värivalikoima on hieno, mikä kyllä vaikuttaa asiaan. Tuo kirja lähinnä inspiroi tilaamaan Cascadea eri väreissä, sillä kirjassa on malleja vain ja ainoastaan Cascade 220 -langalle. Kirjan nimen mukaisesti niitä on 60, 20 päähinettä, 20 lapaset ja 20 kaulaan laitettavaa juttua. Lähes kaikki ovat ihania! Meinasin jo tehdä päätöksen, että neulon koko kirjan läpi järjestyksessä, mutta sitten heräsin. Jos vähän maltillisemmin kuiteskin, vaikka ihania ovat =D

Kaulakäätyä ja epäonnistunutta sukkaa

Harmaata arkea -blogista sain idean ja ohjeen virkattuun kaulahärpäkkeeseen. Minulla sattui olemaan kivan väristä sukista yli jäänyttä Noro Kureyonia, ja virkkailin siitä aikani kuluksi palleroita.



10 palleroa on kiinnitetty toisiinsa virkkaamalla ja väliin laittelin puisia helmiä.





Aika kiva tuli, vaikka tuotekehittelyä voisi vielä tehdä. Jos joku innostuu tällaisen tekemään ja haluaa kaksinkerroin kaulaan viritettävän korun, kannattaa tehdä kaksi erillistä, hieman eripituista ketjua. Minun versioni on noin puolitoista metriä, ja se menee hyvin kyllä kaulaan kaksinkerroin, mutta liikkuu helposti niin, että lyhyempi lenkki muuttuu hirttoköydeksi. Himpun saisi olla pidempikin. Jos siis tekisin uuden, tekisin kaksi erillistä lenkuraa. En taida viitsiä toista väsätä kuitenkaan. Langankulutusta en punninnut, helmethän tuossa painavat.



Tein kuukausikaupalla näitä sukkia, ja epäonnistuivathan ne purkamisesta huolimatta. Katso vaikka. Sehän näkyy!



Näillä keleillä ei ole tarvetta lyhytvartiselle sukalle eikä noille kengille, jotka kuvassa vilahtavat. Mutta oli tarkoitus tehdä sukat, jotka eivät näkyisi nilkkurien varresta, vaan ei onnistunut. En viitsinyt mittailla, että kai sitä ihan itseään saa syyttää.

Nämä sukat valmistuivat käytännössä jo viime vuonna, mutta toinen oli neulottu vanhapiikakireydellä ja toinen ihan normaalilla naimisissaolotyylillä. Sukista tuli ihan eri kokoa, eli uusiksi meni se vanhapiikaversio.

Malli: Socks from the toe up -kirjasta se ihan perusmalli
Lanka: Lornan Shepherd Sockia, 52 g
Puikot: 2 mm
Koko: 38