Jämäprojektiin valmistautumista

Käänsin lankakaapin ympäri ja kasasin lattialle kaikki vajaat kerät, jotka vajautensa ansiosta sopivat jämälankaprojektiin materiaaliksi. En punninnut näitä erikseen, mutta onhan noita ihan riittävästi. Tämä on varmaan pieni kasa verrattuna monen muun kasaan, mutta sitäkin hankalampi ;o)

Tässä projektiin valmistautuessa on projektin blogissakin jo pohdittu sitä, mitä jämälanka oikeastaan on. Asiasta tuntuu olevan erilaisia mielipiteitä ;o) Kerronpa, mitä minä pidän jämänä.

Minulle jämä tarkoittaa sellaista lankaa, jonka olen ostanut jotakin tiettyä tarkoitusta varten ja siitä on jäänyt yli. Esim. minulla on täysi 50 gramman kerä Sirdar Juniperia, joka jäi puserosta, kun ohjeessa jälleen kerran oli liian suuri lankamäärä. Vaikka kerä on täysi, en tee sillä yhtään mitään yksinään, eli se on minun kannaltani ikävä jämä.

Toisaalta tässäkin kuvassa on Seitsemää veljestä aikamoinen kasa. Siellä on esim. sinisiä sävyjä ja mustaa lähes täydet kerät, joista olen ottanut vain johonkin, en muista mihin, pienen määrän. Vajaina kerinä ne hyväksytään jämäprojektiin, mutta eivät minun mielestäni ole suinkaan jämiä, saahan niistä vielä vaikka mitä. 7 veljestä on sikälikin helppo jämälanka, että aina voi nysät käyttää raitoihin sukanvarressa.

Samaten sellaiset langat eivät ole minusta jämiä, joita on sen vajaan kerän lisäksi samaa sävyä täysi tai täysiä keriä niin paljon, että niistä saa jotakin. Tarkoitan esim. omaa ruskeaa Dropsin alpakkakerääni, josta olen tehnyt itselleni käsineet. Lankaa jäi kerästä, mutta kun sitä on toinen täysi kerä täysin samaa väriä, ei vajaa ole mielestäni jämä. Ikävimpiä jämiä ovat nuo kuvan oikeassa ylälaidassa olevat mitättömät nysät, jotka ovat hyvin erilaatuisia, -värisiä ja -paksuisia. Niitä on paha yhdistelläkään.

No niin. Tätä ei nyt sitten saa lukea niin, että kritisoisin jämälankaprojektin sääntöjä, pohdin vain asiaa ihan näin issekseni. Laittakaahan kommentteja, mitä te muut laskette jämiksi.

Toiseen asiaan. Pomatomukset edistyvät hyvin, toinen sukka on valmis, toinen paria kerrosta vailla kantapää. Olen myös aloittanut erään uuden työn (mikä yllätys!), vaikka olisi ollut parempi vain tehdä keskeneräisiä valmiimmaksi ennen jämistelyä. Kuka sitä nyt niin looginen ja järkevä olisi?
Edit: jämäblogin nappi. Testailen, miten tän sais kätevästi sivupalkkiin.

Kustu valmis

Toinen Cousteau-pipo, kotoisasti Kustu, valmistui eilen. Tämä on aivan ohjeen mukainen lankoineen ja silmukoineen päivineen. Pipo on pojalleni, joka ihan oikeasti halusi tuon värisen!


Tennesseetä kului 92 grammaa, mikä on oikein kiva, kun tuota sävyä oli 500 grammaa jotakin ihme tarkoitusta varten ostettuna. Mikähän tuo tarkoitus olisi mahtanut olla, sitä ei tiedä enää kukaan.. Eräs idea on kyllä jo syttynyt, mihin saisi 200 grammaa käytetyksi, kun vain saisi aikaiseksi.

Jonotan tässä S-pankin puhelinpalveluun samalla. Ei ole mennyt kuin puoli tuntia. Onneksi on kaiutin puhelimessa, niin voi hoidella tässä näitä muita juttuja odotellessa. Kangaroossa on alennuksessa Rowanin Cotton Braid, jota olen halunnut Wisteria Lane -villatakkiin (mikä summer cardigan on luontevasti suomeksi? kysyy äikän ope), jonka ohje on syyskuun 2006 Simply Knittingissä. En ole raaskinut sitä ostaa normaalihinnalla. Olisin nyt tilannut, mutta S-pankin Visallapa ei niin vain vahvistellakaan maksuja ulkomailta. Jos joku pohtii S-pankin asiakkaaksi siirtymistä, voin kertoa, että vaikeuksia on luvassa. Minulla on onneksi normaalit pankkiasiat muualla, mutta otin Visan S-pankin kautta ja olen katunut asiaa monet kerrat. Ensinnä kortin tulo kesti viikkoja, kun hyväksytty tilaus oli "jäänyt jumiin", kuten virkaili totesi. Ja nyt kun käyttäisin korttia, sillä ei tee mitään.

Vieras tulossa illaksi, voisikohan jonottaessa imuroida?

Edit: Miehen Visa pelasti ja langat ovat matkalla. "Jouduin" korvaukseksi tilaamaan miehelle Amazonilta yhden Terry Pratchettin kirjan, kun oma korttini suostui siellä toimimaan. Oho, vahingossa tilasin myös toisen kirjan, taisi olla joku neuleaiheinen..?

Malibu-pusero vihdoin viimeistelty

Malibu-puseron neulontaosuus on ollut valmiina jo viikon. Paksun nauhamaisen langan viimeistely vain ei kuulu lempipuuhiini, joten paita joutui odottamaan eilisiltaan saakka valmistumistaan. Lanka on siis Novitan Malibua, jota ostin 500 grammaa Novitan Lauttasaaren myymälästä pussilankana joskus viime kesänä tai niillä main. Aluksi aioin tehdä aivan toisen puseron, johon 500 grammaa olisi ohjeen mukaan riittänyt, mutta sitten päätinkin tehdä tämän. Malli on Novitan kevät 2007 -lehdestä, nro 25.

Ohjeessa sanottiin, että S-kokoon lankaa menee 700 grammaa. Mallissa on täyspitkät hihat, joten ajattelin, että kun Novitan ohjeissa yleensä on ilmaa lankamäärässä reilusti ja kun lyhennän hihoja, 500 grammaa saattaisi riittää hyvinkin pitkälle. Se riitti kuitenkin vain helmaosaan ja toiseen hihaan raglan-kavennuksiin asti, ja muistaakseni aloitin toisenkin hihan. Löysin Ravelryn kautta kerän samaa lankaa erään kanssaneulojan varastosta tarpeettomana, mutta sekään ei vielä riittänyt, vaan kaupasta oli haettava seitsemäskin kerä. Lankaa kului siis pientä muutaman gramman nöttöstä lukuun ottamatta koko 700 grammaa, paidan paino on 686 g. Paljonkohan lankaa olisi tarvittu, jos olisin tehnyt hihat ohjeen mukaan? Ensimmäinen kerta käy näin päin Novitan ohjeissa.

Hihoja siis lyhensin, ja koska tein paidan pyörönä hihoja myöten, kavensin kappaleista pois yhden silmukan, jotta helman mallikertaan tuli sopiva silmukkaluku. Muuten paita on aivan ohjeen mukaan tehty. Tässä alla olevassa kuvassa näkyy hyvin paidan muoto, eli siihen ei ole tehty vyötärölle mitään kavennuksia vaan se on hieman alaspäin levenevä. Se sopii minun muotooni oikein hyvin.


Tässä salamatta otetussa kuvassa taas näkyy yläosan nauhasysteemi hyvin, vaikka väri onkin vääristynyt. Kaula-aukkoon tehtiin pari kerrosta nurjaa loppuun ja niiden väliin langankierroilla reikäkerros, johon samasta langasta tehty nyöri pujotettiin. Tykkään tästä tosi paljon.



Pusero on siis sopiva ja mieluisa, ainakin nyt ennen kuin olen käyttänyt sitä kertaakaan. Tänään aion lähteä kylään se päällä, ja sittenpä näen, onko se oikeasti käyttökelpoinen.

Levottomuus ja startitis vaivaavat täälläkin, kuten joistakin muistakin blogeista olen lukenut. Eilenkin iltana neuloin pari kerrosta vähän sitä sun tätä, mutta en jaksanut keskittyä mihinkään. Taistelin startitista vastaan enkä aloittanut mitään uutta. Toissapäivänä nimittäin aloitin taas uutta Cousteau-pipoa. Tennesseestä tällä kertaa. Revontulikin on taas edennyt, nyt olen kolmannessa kaaviossa, tein mallitilkkua Silke-tweedistä (oho, minäkö?) ja ensimmäisestä Pomatomuksesta pitäisi aloittaa kantapäätä.

Nyt onkin pari tuntia aikaa neuloa ennen kylään lähtemistä. Revontuli on jo siirtynyt sohvalle odottamaan. Sinne siis!

Sukkapohdintaa

Minäkin vastaan vihdoin Neulontain sukkakyselyyn eli pohdiskelen tapojani sukanneulojana.

Minulla on lähes aina tekeillä sukkapari, tällä hetkellä Pomatomukset. Teen sukkia oikeastaan milloin mistäkin syystä. Pomatomukset ovat puikoilla siksi, että on kaunista lankaa ja olen nähnyt samasta langasta tehtyjä Pomatomuksia = minäkin haluan. Baijerilaissukat tein, koska halusin kokeilla, osaanko niin monimutkaista. Samalla sain pidennettyä pinnaani. Joskus teen sukkia, koska se on kiva lahja, joskus siksi, että tarvitaan jonnekin mukaan pieni ja helppo työ. Siis miten milloinkin, mutta harvemmin ihan todelliseen tarpeeseen. En muutenkaan juuri neulo niin, että jotakin ihan tosissaan tarvitsisin, koska silloin neulomisesta tulee pakkopullaa. En siis pidä deadlineista neulonnassa.

En ole myöskään harrastanut sukkien jemmaamista. Jalkaan menevät heti, tai lahjaksi. Toisaalta en ole sillä tavalla sukkaneuloja, että niitä julmettuja määriä syntyisikään. Tänä vuonna on tainnut valmistua kahdet sukat, toiset menivät lahjaksi ja toiset on olleet omissa jaloissa.

Pidän eniten ohuista sukkalangoista, mutta se ei tarkoita sitä, että neuloisin vain niitä. Ohuista langoista tulee mieluisimmat sukat omaan jalkaan, koska haluan käyttää sukkia aina ja kaikkialla, siis niiden on mahduttava kenkiin. 7 veljestä on myös usein käyttämäni sukkalanka, ehkä siksi, että sitä on kaapissa iso säkki, ja siitä tulevat esim. lahjasukat nopeasti.

Raitalangoista teen ehkä mieluiten tavissukkaa, ja muutenkin mallikuvio saa olla aika iisi. Esim. ne baijerilaiset olivat hieman liian tarkkaavaisuutta vaativat makuuni, ja siksi eivät tahtoneet tulla valmiiksi. Toisaalta viimeksi valmistuneissa Stansfieldeissa oli liian helppo tai oikeammin liian lyhyt mallikuvio, ja se kävi puuduttavaksi. Pomatomuksissa tuntuu olevan makuuni sopiva mallikerta, sillä siinä ei tarvita ohjetta sen jälkeen, kun kuvion on sisäistänyt, mutta silti se vaihtuu koko ajan ja on mukava seurata kuvion edistymistä. Yleisesti ottaen neulonnassa saa olla pitsiä ja kuviota, mutta sen tekeminen ei saa olla sillä tavalla hankalaa, että joutuu vääntämään ja kääntämään ja tuskailemaan, kuten esim. oikealle kallistuvan lisäyksen kanssa Stansfield-sukissa joutui.

Tavissukkia teen omasta päästä, mutta pidän kyllä kovasti ohjeista, ei tarvitse miettiä. Tavissukkien silmukkamääriä vakoilen jostakin ohjeesta vinkiksi tai sitten katson vanhasta sukasta. Omasta päästä ja itselle tehdyt sukat aloitan yleensä varpaista, koska silloin saan jotenkin istuvamman sukan aikaan ja voin vaikkapa käyttää langan kokonaan. Tekemisen kannalta ei ole väliä, mistä päästä aloittaa. Varpaista aloitettuihin sukkiin tulee jostain syystä automaattisesti tiimalasikantapää, varresta aloitettuihin taviksiin se perinteinen. Tykkään kummastakin, mutta tiimalasi sopii jotenkin tyyliltään paremmin ohuista sukkalangoista tehtyihin, kengässä pidettäväksi tarkoitettuihin sukkiin.

Toisen sukan syndrooma ei ole juurikaan vaivannut, ihan vain se normaali kyllästys ja muiden töiden edelle kiilaus. Sukkaniksejä minulla ei taida olla jaettavaksi, mutta jos teen sukkaa omasta päästä, teen aina molempia yhtäaikaa, jolloin pysyvät lisäykset yms. mielessä. Ylöshän en todellakaan kirjoita ;o)

Satu mopon korjaamisesta - eikun karkaamisesta

Olipa kerran naisihminen, joka tuli töistä suoraan Erottajalle bussilla ja lähti haahuamaan epämääräisesti kaupungille päinvastaiseen suuntaan kuin kotiin. Miksi mennä kotiin, jos tietää, ettei siellä ole ketään vielä moneen tuntiin?

Naisen mielessä pyöri epämääräisesti eräs lanka ja epämääräinen ajatus neuleesta. Epämääräisyys ei hälvennyt vielä lankakaupan ovellakaan, jonne jalat johtivat, vaan nainen oli siellä niin kauan, että myyjät ehkä jo luulivat hänen tunkevan hyllyjen välissä lankoja kassiinsa. Hän tutki kaikista tweedmäisistä langoista tehtyjä mallitilkkuja, venytteli niitä ja tunnusteleli sormissaan, mietti kenties, montako vyyhteä tai kerää sitä tarvittaisiin. Rowanin Summer tweedin kohdalla hän kävi useasti, sillä se oli se lanka, joka oli etukäteen pyörinyt hänen mielessään. Kevätauringon lämmittäessä se tuntuikin yhtäkkiä liian paksulta, eivätkä väritkään vieneet mukanaan vaan tuntuivat kovin epämääräisiltä.

Toisessa hyllyssä oli hieman samankaltaista mutta ohuempaa lankaa, jota nainen myös sormeili. Hintakaan ei ollut niin paha kuin Summer tweedin. Nainen päätti ostaa Dropsin Silke-tweediä. Tällaista auringossa kimaltelevaa. Hän osti sitä muutaman kerän.


Lankapussin kanssa nainen hypähteli keveästi katua ensin ylös ja sitten alas, kunnes kompastui johonkin Hobboks-nimisen täysin tuntemattoman liikkeen kohdalla ja horjahti ovesta sisään. Liikkeessä oli kirjoja sinne tänne sijoiteltuna, ja nainen vaelteli niiden joukossa päämäärättä. Summamutikassa hän tarttui johonkin teokseen, jonka vei kassalle ja maksoi: 101 Designer one-skein wonders. Myyjälle hän kertoi epämääräisesti kuulleensa (ja liittyneensä) huhtikuisesta jämälankaprojektista.


Jotenkin epämääräisesti tähän kuvaan on tunkenut myös Pomatomus-sukan alku.

Stansfield-sukat

Valmistuivathan nämäkin sukat, vaikka kauan olivat tekeillä. Aloitin joulukuussa, ja eilen illalla valmistuivat. Olisivat voineet olla pitempivartisetkin, mutta kyllästyin tekemään samaa mallikuviota.


Malli on peräisin More Sensational Knitted Socks -kirjasta, nimeltään Stansfield 304. Kirjasta on siis otettu 12 silmukan ja 10 kerroksen mallikerta, muuten sukat ovat omasta päästä. Aloitin kärjestä 8-aloituksella, tiimalasikantapää ja sukan suusta tein kaksinkertaisen. Siihen katsoin vinkkejä Sukkasillaan-kirjasta, koska en ollut aiemmin tuollaista tehnyt. Oli kätevä tapa viimeistellä sukan suu, mutta se kyllä toimisi paremmin varresta aloitetuissa sukissa. Tässä vielä lähikuva mallikuviosta, jota oli pitemmän päälle erittäin tylsä tehdä. Se oli toisaalta niin helppo, ettei tarvinnut ohjetta, mutta kävi tosiaan sitten myös pitkästyttäväksi.


Lankana sukissa on syksyn SNY:ltäni saatu Regia Stretch Color, väri 83. Puikot olivat 2,5 milliset eebenit ja bambut sekaisin, koska tein kahta sukkaa yhtä aikaa. Lankaa kului 56 grammaa, vaikka tarkoitus olisi ollut saada koko 100 g menemään. No, tässä on lisää lankaa ensi kuun jämälankaprojektiin käytettäväksi. Muitakin vajaita sukkalankakeriä olisi kyllä.

Tältä uudet sukkani näyttävät, kun painaa kuvankäsittelyn nappia Rough Leather. Eikö olekin taiteellista?

Paljon asiaa

Viime aikoina olen postaillut paljon kuvitta. Nyt on siitä korvaukseksi luvassa kunnon kuvapläjäys. Aloitetaan langoista. Muutama päivä sitten kirosin, kun posti ei tullut, mutta eilen sain sitten kaikki kolme tulossa ollutta lankalähetystä kerralla. Ensimmäisessä kuvassa näkyvät erilaisten vaihtojen tuloksena saapuneet langat. Tummanruskeat sain maksuksi pyöröpuikoista. Lanka on Raggegarnia, jota en olekaan ennen kokeillut. Tästä voisi tulla vaikkapa lapasia tms. Kuvassa takana piilossa kurkkii Malibu-kerä, jota ilman en saisi puseroa valmiiksi. Eiköhän se nyt viikonlopun aikana valmistu. Löysin langan Ravelryn kautta kanssaneulojalta, ja lähetin vaihdossa hänelle sukkalankaa. Sattui vielä hyvin, että sukkalanka oli itselleni ei-niin-mieleisen-väristä, mutta saaja kuulemma siitä piti. Hyvä hyvä, näin sen juuri pitikin mennä.



Tämä toinen kuva sitten on Secretwoolilta tilatut naistenpäiväalelangat. Tilasin vain kaksi vyyhteä, mistä olen oikein ylpeä. Kumpikin on Cherry Tree Hillin Supersock Solidsia, punainen väri on Burgundy, alempi siniharmaa Slate. Kuva on kovin pimeä, mutta värit menivät ihan vääriksi, kun yritin sitä muokata. Nyt värit ovat kohtuullisen oikeat.


Vaahtosin, että aloitan Pomatomukset. Vaan ei ollut 2,5 millisiä puikkoja vapaina. Tämä kerä ihanaista Jitterbugia on siis vieläkin odottamassa. Väri on niin ihana, että tahtoisin kovin sitä neuloa!


Syyllinen kakspuolmillisten puikkojen katoon on tässä. Syksyn SNY-kierroksella saamani Regia Stretch Colorhan se siinä on sukiksi tulossa, ja kun teen kumpaakin yhtä aikaa, siihen menee kahdet puikot. Reippaana tyttönä jatkoin sitten näitä sukkia, kun ei uusiakaan voinut aloittaa.


Keskeneräisten markkinoilla on vielä tämäkin, Revontulen alku ja keskiosa. Loppuosa vielä uupuu, eli muutama kerros toista kaaviota ja kolmas kaupanpäälle.


Loppukaneetiksi tälle jaaritukselle totean, että eilen tullut Novita-lehti teki minut erittäin tyytyväiseksi. Nimittäin olen peruuttanut lehden, tämä oli viimeinen numero, ja ei voi muuta sanoa kuin että onneksi en enää maksa tästä. Joitakin toppien malleja lehdessä on, joita saatan toteuttaakin, mutta samanlaisia on netti ja muutkin lehdet täynnä. Virkkausohjeita oli paljon, mutta kun itse en siitä lajista erityisesti välitä, nekin menevät hukkaan.

Ja sitten välillä tekemään töitä. Pitäisi lukea kasien kirjoitelmia ja yksi yliopiston kypsyyskoe. Hyvää viikonloppua kaikille!